Suomessa työmarkkinajärjestöt ovat oppineet kunnioittamaan toisiaan. Tämän päivän työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen tehtäväkenttä on hyvin merkittävästi laajentunut myös elinkeinovaikuttamisen, niin paikallisella kun valtakunnallisellakin tasolla. Työnantajajärjestöjen uudistuessa moniportainen muu työantajien järjestökenttä on joutunut murrokseen, jossa tulee asteltua toistensa varpaille.
Kauppakamarit ovat hyvin kaupanalan yrittäjiin painottuneita. Kauppakamarit pääsikin profiloitumaan kauppojen aukioloasiassa. Poikkeuslupahakemuksia tehtaillessa sai käyttää mielikuvitusta, ja siinä sivussa sai julkista näkyvyyttä. Nyt, aukioloaikojen vapautuksen jälkeen, on koittanut hiljaiset viikot ja järjestö joutuukin keksimään mistä löytyisi työnantajakentästä vielä heille läpimentävä aukko.
Suomen yrittäjien toiminta on ollut hyvin pitkälle paikalliseen elinkeinojen edistämistä. Joitakin pieniä harha-askeleita lukuunottamatta, siellä on tunnustettu ja kunnioitettu työnantajien pitkäkestoista työtä työehtojen rakentajana, sopijana ja tulkintojen asiantuntijana. Valtakunnallisessa edunvalvonnassa kuitenkin työnantajaliittojen tulokset työntekijäliittojen kanssa, myös elinkeinotoiminnan osalta ovat olleet hyvin merkittäviä ja yrittäjäjärjestö toiminta on surkastunutkin lähinnä paikallislehtien näkyvyystasolla oleviin tapahtumiin ja yritysesittelyihin.
Viimeisien vuosien aikana SY.n toiminnanjohtajana toiminut Jussi Järventaus kuitenkin pyrki muuttamaan järjestön toimintaa ja yhteydenpito työntekijäliittojen kanssa aktivoitui ja kenkien kärjet olivat jo hyvin pitkällä päättävien pöytien alla. Järventauksen eläköityessä huhtikuun lopussa, yrittäjien ruokahalu kuitenkin näkyvämmäksi järjestöksi kasvoi ja uudeksi toiminnanjohtajaksi etsittiin mediamiehenä tunnettu Mikael Pentikäinen.
Ensimmäisestä päivästä lähtien hän aloitti julkisen tulituksen työntekijäliittoja kohtaan. Hän nostaa päivittäin julkisuuteen kahta asiaa, rajaton paikallinen sopiminen ja työehtojen yleissitovuuden poistaminen. Suu auki kulkeminen, silmälaput päässä, täydellisen niskalenkin hakeminen on tuottanut tavoitellusta tuloksesta, päinvastaisen tuloksen. Kuukauden ja kuudenpäivän aikana hän on onnistunutkin tuhoamaan edeltäjänsä rakentavan yhteistyön ja päivittäin kuuluu vain napsahtuksia kun ovet salpautuvat hänen edestään kiinni kaikkiin suuntiin. Jopa maltillisiksi tunnettu konkarikasikko Lasse Laatunen ja Lauri Ihalainen väläyttelivät Suomen yrittäjien ajautuvan marmatusliikkeeksi. Savolainen soutuvenemieskin on ruvennut häntä, paikallisen sopimisen asiateeman mukana kutsumaan ”paikallinen pentikäinen”.
Järjestöelämässä on vaan tultava toimeen keskenään ja jos järjestöjä on liikaa ja toiminta päällekkäistä, niin tavalla tai toisella ne yhdistyy tai poistuvat toiminnasta. Ovien paiskominen yleensä nopeuttaa tätä prosessia. Vähän pitempää asiaa seuranneena, uskaltaisin esittää, että perehdyttämisessä on jäänyt nyt jotain tekemättä, jospa sen voisi vielä joku korjata, vaikka henkilö, jolla on laajempaa kokemusta paikallisesta sopimisesta.