Puolustusvoimissa, Rajavartiolaitoksessa, poliisissa, Ulkoministeriössä, Sisäministeriössä ja Puolustusministeriössä on runsaasti sellaisia tehtäviä, joiden hoitajan soisi olevan lojaali Suomelle kaikissa oloissa ja tilanteissa. Ihmiset, joilla on ystävä- tai sukulaissuhteita ulkomailla tai tunnesiteitä johonkin toiseen maahan, saattavat muodostua tässä suhteessa ongelmaksi. Tällöin tulee kuitenkin käsitellä ihmisiä yksittäistapauksina eikä kategorioina. Se, että ihminen tai hänen vanhempansa ovat syntyneet ulkomailla, ei tee hänestä automaattisesti turvallisuusriskiä, olipa hän missä tahansa virkatehtävässä.

Tällä viikolla näimme omalaatuisen ja hämmentävän farssin.

Yleisradio uutisoi Puolustusvoimissa olevan varusmiesten tehtäviä, joihin ei valita sellaisia kaksoiskansalaisia, joilla on sekä Suomen että Venäjän kansalaisuus. Tällaisesta on annettu kirjallinen ohjeistuskin, uutisoi YLE.

Sitten puolustusministeri Niinistö ja Puolustusvoimien johto tekivätkin asiasta oikein vanhan ajan suomalaisen sotilasfarssin.

Niinistö kiirehti heti vakuuttamaan, ettei tällaista Venäjän kaksoiskansalaisten syrjintää ole tapahtunut. Puolustusvoimat ilmoitti välittömästi, ettei moista ole tapahtunut ja vaati YLEltä anteeksipyyntöä.

Puolustusvoimissa palvelee vuosittain yli 20 000 varusmiestä. Lukuun ottamatta muutamaa harvaa erikoisjoukkovalinnoissa jo ennen palveluksen alkua valittua lentäjää, lentomekaanikkoa, sukeltajaa ja erikoisjääkäriä kaikki varusmiehet osallistuvat peruskoulutuskauden päättyessä koulutusvalintoihin. Noita valintoja suorittavat ja suunnittelevat sadat ihmiset. Varusmiehille pidetään peruskoulutuskaudella lukuisia oppitunteja ja puhutteluja koulutusvalinnoista. Joukko-osastoissa liikkuu valtava määrä asiakirjoja, sähköpostiviestejä ja puhuttelulausumia, joilla ohjeistetaan valintoja ja täsmennetään olemassa olevia valintaohjeita.

Puolustusministeri ja Puolustusvoimien johto eivät seiso jokaisen valitsijan eivätkä valittavan vieressä jokaisessa valintaan liittyvässä tilanteessa. He eivät lue kaikkia kirjallisia eivätkä kuule kaikkia suullisia valintaohjeistuksia, joihin valittavat ja valintojen suorittajat käytännössä törmäävät. Ministeri ja kenraalit voivat tuntea lain ja Puolustusvoimien yleiset määräykset tai ainakin heidän pitäisi tuntea. Asiaa tarkoin tutkimatta he eivät kuitenkaan voi mitenkään tietää, mitä muuta ohjeistusta on mahdollisesti annettu ja noudatetaanko joukoissa lakia ja annettuja määräyksiä. Salamannopeasti lonkalta laukaistut ”mitään tällaista ei ole tapahtunut” ovat pelkkiä lapsellisia käsienpesuyrityksiä.

Seuraavaksi Niinistö ilmoitti, että YLE on uutisoinnillaan vahingoittanut Suomi-kuvaa. Vahingoittaminen olisi siis Niinistön mukaan tapahtunut kertomalla, että Puolustusvoimat syrjii Venäjän kaksoiskansalaisuuden omaavia henkilöitä. Ratkaisuksi Niinistö tarjoaa moisen syrjinnän kirjaamista lakiin. Jos lukija ei Niinistön ”logiikkaa” tässä asiassa tajua, niin sittenpä meitä on kaksi.

Niinistö mainitsi myös, että meillä on nykyisessä laissa vihreiden miesten mentävä aukko. Näillä vihreillä miehillä tarkoitetaan Krimillä ja Itä-Ukrainassa 2014 toimineita Venäjän erikoisjoukkojen sotilaita. Sitä ministeri ei selvittänyt, mitä tekemistä näillä kahdella asialla on keskenään. Vihreät miehethän eivät palvelleet Ukrainan asevoimissa. Sitä paitsi Suomen ja Itä-Ukrainan tilanne on niin erilainen, ettei vihreillä miehillä olisi täällä mitään toimintaedellytyksiä. Täällä Suomessa kun ei ole sellaisia alueita, joilla vihreillä miehillä olisi paikallisten asukkaiden tuki.

Laki on muutoinkin täysin tarpeeton. Emme voi lähteä siitä, että kaksoiskansalainen on automaattisesti turvallisuusriski. Riskit riippuvat tapauskohtaisesti siitä, millaisia kontakteja henkilöllä on toiseen kotimaahansa. Kaksoiskansalainen voi tietysti aina myös luopua toisesta kansalaisuudestaan. Silloin jää vain Suomen kansalaisuus, mutta kontaktit ja suhteet toiseen maahan eivät häviä. Meillä on syntyperäisten suomalaissukujen jäseniä, joilla on kontakteja ulkomaisiin tiedustelu- ja sotilasorganisaatioihin. Näitäkään henkilöitä kaksoiskansalaisia syrjivä lainsäädäntö ei huomioi mitenkään.

Ratkaisu löytyy jo nykyisestä järjestelmästä, ei uudesta lainsäädännöstä. Meillä tehdään vuosittain tuhansia turvallisuusselvityksiä. Selvityksessä ”reputtaneita” ei valita luotettavuutta edellyttäviin tehtäviin. Järjestelmässä ei ole mitään vikaa, se toimii. Tämä hallitus on tietääkseni sitoutunut ohjelmassaan turhien normien purkuun, ei uusien turhien normien säätämiseen.

Jos jatkamme alkuperäistä tarinaamme, voimme todeta, että pian selvisi Kainuun Prikaatin estäneen kaksoiskansalaisten pääsyn lennokkikoulutukseen. Näin siitäkin huolimatta, että ministeri ja Puolustusvoimat olivat käsi sydämellä närkästyneesti muuta vakuuttaneet. Syntipukiksi löytyi saman tien yksittäinen prikaatin kouluttaja. Vaan kuinkas sitten kävikään? Tätä kirjoitettaessa on jo uutisoitu, että kouluttajan valintanäkemykset olikin saatu Porin Prikaatista…

Lopuksi.

Mietitäänpäs hetki tilannetta:

Neuvostoliitto hajosi. Parikymppinen tyttönen tuli Suomeen opiskelemaan korkeakoulussa. Vuosien kuluessa hän rakastui suomalaiseen mieheen, meni naimisiin, sai lapsia, sai Suomen kansalaisuuden, muutti pysyvästi Suomeen ja valmistui ammattiin, jonka osaajista on Suomessa pulaa. Hän on aina maksanut veronsa Suomeen. Neljännesvuosisata myöhemmin hänelle on tärkeää korostaa, että hän on SUOMALAINEN. Tämä on hänen maansa, kansansa ja suomi on hänen kielensä. Nyt ministeri kertoo, että hän ja hänen lapsensa ovat tälle maalle turvallisuusuhka. Nyt ja iankaikkisesti. Miltä hänestä tuntuu? Mitä siitä tunteesta seuraa?