Vuosi 2015 yllätti: noin miljoona lähinnä Lähi-Idästä lähtenyttä turvapaikanhakijaa karkasi pitkäaikaisilta sotatoimialueilta Eurooppaan. Suomeen heitä tuli 32 476, joista 510 Sallan raja-aseman kautta Venäjältä.
Loput tulivat lännestä, monien EU-maiden ja lopulta Ruotsin läpi, usein viranomaisten suosiollisella avustuksella. Mutta jälkipyykissä Venäjän toimista on löydetty jotakin todella uhkaavaa: on luotu käsitys, että Venäjä olisi muuntanut maahanmuuttopaineen sodaksi länttä vastaan.
Odotin, että tämä keskityksi osoittautunut uhkakuva olisi noussut esille presidentinvaalissa. Mutta ei noussut. Ei siitäkään huolimatta, että uhkakuva nosti Suomen erittäin ongelmalliseen rooliin Venäjän ja Lännen välisen hybridisodankäynnin eturintamassa.
Millaiseen rooliin?
Naton Euroopan joukkojen komentaja kenraali Philip Breedlove väitti USA:n senaatin kuulemisessa 25.2.2016 Venäjän ohjaavan pakolaisvirtoja tarkoituksenaan horjuttaa Euroopan ja sen maiden taloutta ja luodakseen sosiaalista levottomuutta. Esimerkkinä hän käytti Suomea.
Eikä syyttä. Vain pari viikkoa aikaisemmin, 10.2.2016, Suomen puolustusministeri Jussi Niinistö oli Naton puolustusministerikokouksessa ennakoinut, että Venäjä avaa Suomen rajalle toisen rintaman mahdollisesti jopa miljoonan pakolaisen vyörylle. Uutistoimistot ottivat uhan todesta.
No, tänään me tiedämme, että mitään vyöryä ei tullut. Mutta vahinko oli jo tapahtunut. Annettu disinformaatio nosti Venäjä-pelon aivan uudelle tasolle. Enkä ole huomannut, että ministeri Niinistö olisi edes yrittänyt korjata itse tuottamaansa uhkakuvaa – jos hän sitä ylipäänsä ongelmana pitää.
Niinpä ministerimme fiktiota levitetään yhä maailmalla faktana, eräänlaisena juurisyynä sille, että pakolaiskysymykseen ei ole löytynyt poliittista ratkaisua. Kirjoittelusta saa sen vaikutelman, että kyseessä on Nato-yhteensopiva uhkakuva, jota mm. perusuomalaiset ovat myös kansallisesti hyödyntäneet.
Päätin tarkistaa ministerimme esittämän uhkakuvan lähtökohdat.
Pyysin tammikuussa puolustusministeriöstä selvitystä, mitä Niinistö oli 10.2.2016 Naton ministerikokouksessa puhunut. Oletin saavani paluupostissa koko puheen. Olihan ministeri kuitenkin puhunut suomalaisena ministerinä, jolloin puheenkin tulisi olla julkinen kaikille Suomen kansalaisille.
No, ei ollut. Pienen odottelun jälkeen puolustusministeriöstä tuli vastaus, että ei tipu. Myönnettiin toki, että ministeri on kyseisessä kokouksessa ollut äänessä. Mutta se, mitä hän on puhunut, perustuu muistioon, jossa on salaisia osia, eikä sitä ministeriön mukaan siksi voida pitää julkisena asiakirjana.
Pyysin asiasta valituskelpoisen päätöksen, jossa – se tuli noin kuukautta myöhemmin – toimituskiellon perusteluksi esitettiin julkisuuslain 24 § 1 momentti, joka oikeuttaa salaamaan ulkoasioita koskevat poliittiset tilannearvioinnit ja toisen valtion kanssa käytyjä neuvotteluja koskevat asiakirjat.
Millaisista tilannearvioista ja asiakirjoista tässä oikein puhutaan, jää täysin lukijan oman mielikuvituksen varaan. Ihan samalla tavalla kuin kuuluisan Tiitisen listan kohdalla. Myös sen salaamisen perusteena käytettiin kyseistä julkisuuslain momenttia.
Minun on vaikea kuvitella mitä salaista tai ulkopoliittisesti arkaa maahanmuuttopaineen arvioimisessa voisi olla. Ellei sitten itse arviointiprosessi itsessään ole niin harhainen, että sen salaamisesta tulee Suomen – tai ainakin puolustusministeriön – intressi.
Mitä tästä päättelemme?
- Naton puolustusministerikokoukset ovat keskeinen maailmanpolitiikan näyttämö. Mutta sen toiminnasta tiedämme vain sen, mitä siitä tarkoituksellisesti julkisuuteen vuodetaan.
- Julkisuuslain edellyttämä yleisöjulkisuus ei kata ministerimme toimintaa Natossa – ei edes siinä tapauksessa, että se olisi pelottavalla tavalla lisännyt vastakkainasettelua omilla rajoillamme.
- Misterimme toiminta Natossa ei ole julkista edes kansanedustajille. He saavat vain tiedon siitä, mistä kokouksissa on puhuttu, eivät siitä, miten ja millaiseen näyttöön perustuen on puhuttu.
- Vaikka uhkakuvat osoittautuisivat poliittiseksi manipuloinniksi, mikään virallinen taho ei korjaustoimiin ryhdy. Ei vielä siinäkään vaiheessa, kun näyttö manipuloinnista on osoittautunut kiistattomaksi.
Mitä seuraavaksi?
Sitä minä en tiedä. Mutta selvästikin mopo on karannut käsistä, puolin ja toisin. Tarvetarinoihin perustuva rintamalinjan rakentaminen näyttäisi ruokkivan myös Suomen linjaa.
Maahanmuuton uhkakuvilla manipulointi jää tuskin viimeiseksi keksinnöksi.
Erkki Laukkanen