Timo Soini. Kuva: Sakari Piippo / Valtioneuvoston kanslia

Hei, Timpe.

 

Minun on pitänyt kirjoittaa sinulle jo pitkään. Yllykkeen tähän sain, kun männä kuussa pyysit raamatullisia vitsauksia kuhisevassa blogimerkinnässäsi lukijoitasi kertomaan populismista ­– sinulle, akateemiselle populismiammattilaiselle.

Aloin oitis pohtia suhdettani populismiin.

En ole koskaan ollut puhdasoppisesti rationaalinen elitisti, mikäli oletamme elitismillä jonkinlaista etujoukkoajattelua. Häivähdys populismia maustaa poliittisen debatin niin kuin juustokumina falafelin.

Tosin et sinäkään ole kirjoissani puhdasoppinen populisti.

Yhdistän populismin aina niin sanottuihin helppoheikkeihin – neuvokkaisiin torikauppiaisiin, jotka kiertävät markkinoilta toisille myymässä rihkamaa. Tämä ei ole järin tieteellinen määritelmä, mutta toisaalta et sellaista kai pyytänytkään. Itse olen suorittanut pelkän ammattikorkeakoulun, joten kuka minä edes olisin maisteria tutkimuksessaan neuvomaan.

Helppoheikkien erityinen lahjakkuus on saada toriasiakas ostamaan jotain, mitä hän ei ollut hakemassa ja kuvittelemaan vielä tämän jälkeen, että teki hyvät kaupat. Helppoheikki myy halkokoria hakeneelle kesämökkiläiselle nipun katajapuisia voiveitsiä tai ”vain katselemassa” olleelle lapsiperheelle tussikynäsarjan ja kilopaperia. Hän tutkii asiakasta kuin kuvanveistäjä marmoria ja iskee pienimpäänkin rakoon. Jos asiakas vastaa, ettei ”tiedä”, tarvitseeko hän uutta kukkaroa, hän on käytännössä jo ostanut sen.

Saadakseen vedettyä asiakkaan mukaan kaupantekoon helppoheikki tekeytyy tyhmäksi. Se on vanhin kikka kaikkien veijareiden opaskirjoissa ja se toimii yhä. Torikauppias on myyvinään romunsa omaksi tappiokseen. Vaikutelmaa tehostetaan latomalla alkuperäisen tarjouksen päälle pientä tilpehööriä puolisolle, lapsille, pomolle tai siskonmiehelle. Jokaista kaupanpäällistä säestetään myyjän tyhmyyden päivittelyllä. Lopulta hirmuinen määrä romua vaihtaa omistajaa. Helppoheikki on saanut hyvällä katteella parikymppisensä ja hölmistynyt turisti muovikassillisen vaaleanpunaisia muistilappukuutioita.

Sinä, Timpe, teet jotain samansuuntaista politiikan puolella. Myyt ihmisille tuotteen, jota eivät olisi omin päin keksineet kaipaavansa. Varsinkin puolueesi alkuvuosina olit niin hyvä työssäsi, että jopa kyyniset tutkijat ja toimittajat riensivät tukemaan suoltamaasi soopaa.

Sillä soopaahan se oli, puhdasta palturia. Sinä et myynyt vain suttupaperia ja pyykkipoikia, vaan ongelmia. Ja siinä sinä erotut rehellisestä helppoheikistä. Vaikka helppoheikin tuputtamat tuotteet voivat olla laadultaan aivan kammottavaa roskaa, hän ei valehtele. Hän ei väitä mustaa valkoiseksi tai manipuloi asiakasta uhkauksin ja pelotteluin. Ennen kaikkea hän ei väitä kuulakärkikynäsarjansa parantavan syöpää tai puhelinmuistionsa kohentavan potenssia. Tuotteet ovat mitä ovat, eivät mitään muuta.

Helppoheikki myy asiakkaalle jotain, jolle voidaan hyvällä tahdolla keksiä käyttöä ja jolle siten on olemassa tunnistettava tarve.

Perussuomalaiset sitä vastoin ovat ihmelääkettä kauppaavia hengenvaarallisia puoskareita. Karummin sanottuna perussuomalaiset eivät myy käärmeöljyään lääkkeeksi johonkin olemassa olevaan tautiin, kuten tulonmuodostuksen epätasaiseen jakautumiseen tai poliittiseen syrjäytymiseen, vaan tauteihin, jotka he itse ovat keksineet. Teidän porukassanne on keksitty Suomen potevan milloin islamisaatiota, milloin feminismiä. Näihin vainoharhaisiin valelääkäridiagnooseihin sitten määrätään lääkkeeksi syrjintää, vainoa ja köyhien kyykyttämistä.

Lääkkeenne on myrkyllistä. Perussuomalainen populismi tekee sairaaksi.

* * *

Sinä kehut saaneesi vastauksen kysymykseesi: ”Elävä elämä on populismia.”

Jos näin on, miksi myyt kuolemaa?

Pitkin lokakuuta olet kaupitellut ”valinnanvapautta” ”kotiäideille”. Samaan aikaan olet ollut tekemässä päätöksiä, joilla kavennetaan lapsiperheiden vapauksia raskaalla kädellä. Jos olisi saanut kaikessa tahtosi läpi, olisit tehnyt vieläkin pahempaa jälkeä.

Sinun mielestäsi lapset eivät tarvitse perheen suojaa, jos vanhemmat ovat samaa sukupuolta tai turvapaikanhakijoita. Haluat erottaa nämä lapset vanhemmistaan, vaikka kehut puolustavasi perhearvoja. Sinulle hedelmöittynyt munasolu on ihminen, kunhan se sijaitsee kristityn naisen kohdussa eikä synny vauvana sateenkaari- tai pakolaisperheeseen.

Ja jos totta puhutaan – sinäkin voisit kokeilla joskus ­– edes kaikkein puhtaimmin heteroseksuaaliset, vitivalkoiset, jyrkkyyteen asti konservatiiviset kristityt perheet eivät saa sinulta armoa, jos perheen vanhemmat ovat pienituloisia tai työttömiä.

Puolustat sentään yhtä sosiaalietuutta keskellä yleistä tarkkailu- ja rankaisupolitiikkaa. Kannatat kotihoidontukea. Pidän melko valitettavana, että höpsit sen yhteydessä koko ajan äideistä. Kun hoidin omaa lastani vuoden päivät kotihoidontuen turvin, en huomannut sukupuoleni vaihtuvan.

Kotihoidontukea näet arvostellaan aivan aiheellisesti siitä, että sen vastaanottajat ovat lähes aina naisia, joiden työura kärsii pahimmillaan usean vuoden poissaolon aiheuttamista katkoksista. Siksihän nämä muutamat ovat tukimuotoa kovasti lakkauttamassa.

Käytännössä tämä ”valinnanvapaus”, jota lapsiperheille kaupittelet, on silkkaa vaihtoehdottomuutta, ellet sitten tahdo pahoittaa Jumalan mieltä kannustamalla suomalaisia suosimaan ehkäisyvälineitä aviollisessa yhteydessään.

* * *

Populismi ei ole minulle pelkkä kirosana. Meillä vasemmistossakin on populisteja. Jotkut rohkeammin, toiset vaisummin. Erotukseksi sinusta he ovat helppoheikkeinä kaupitelleet ihan oikeisiin ongelmiin räätälöityjä ja länsimaisenkin tiedemiehen hyväksymiä täsmälääkkeitä.

Kaikki eivät tykkää. Et sinäkään. Deal with it.

 

Sinun,

Jamppa