Me täällä Iltalehden lukijakunnassa pelkäämme vain naisia ja ulkomaalaisia, mutta muuten olemme ihan kelpo maalaispoikia.Viihdetaiteilijat eivät esitä mitä sattuu. Ohjelmisto vaihtuu aina sen mukaan, kenelle on viihdykettä ammennettava. Jokin sentapainen ajatus lienee hyrrännyt Pertti ”En ole rasisti, mutta…” Virtasen aivoissa, kun hän päätti hauskuuttaa perussuomalaisia lystikkäillä lastenlauluilla SS-Division „Wiking“ Linen seiväsmatkalla.

Kuulemmeko jostain oudon sivuäänen? Ei, se ei ole kansakunta repeämässä nauruun, vaan vaimea läpsähdys, kun kuluttajaparka kätkee kasvonsa kämmeniinsä. Maahanmuuttokriitikoiden lahjat eivät tosiaakaan taida yltää enää taidekritiikin puolelle.

"Me täällä nettifoorumeilla olemme muutenkin huolissamme ennen kaikkea nuorten tavasta notkua netissä. Miksi he eivät pilko puita veteraaneille?"Internetin syövereissä Virtanen ja joukko erilaisten pikkukuntien varavaltuutettuja vetoavat samaan kuin kuka tahansa rasisti kerrottuaan neekerivitsin. Sehän on huumoria! Ja te, hyvät suvaitsevaiset viherstalinistit, olette pahempia kuin Hitler kaikessa monikulttuurisessa huumorintajuttomuudessanne. Mitä pahaa voi olla alun perin Maikki Länsiön vuonna 1961 esittämässä renkutuksessa?

Ja tottahan toki: joskus sikari on vain sikari niin kuin lastenlaulu on lastenlaulu.

Mutta sikari silikonirintojen välissä pornomessuilla ei ole enää sikari. Ja sinänsä tyystin harmiton Hottentottilaulu ei sovi edes kaikkein pellavakutrisimpien pikku rasistinalkujen korville, jos se esitetään ulkomaalaisvastaisen punaniskalauman hengennostatukseksi ruotsinlaivalla. Etenkin suomenruotsalaisiin ja erityisesti Astrid Thorsiin kohdistuvan vihapuheen höystämänä.

Toki, kaikilla puolueilla on tupauunonsa ja vasemmistolaisetkin liikkeet ovat näitä saaneet ristikseen enemmän kuin oman osansa. Mutta lehdistö on kohdellut tätä piskuista ulkomaalaiskammoisten joukkoa silkkihansikkain. Vasta nyt alkaa kuherruskuukausi olla takanapäin. Siispä, toistaiseksi: kun maissinjyviä vielä lakon autioittamissa kaupoissa riittää, kannattaa paahtaa itselle sylillinen popcornia ja katsella kuinka maailman ainoa lupsakka äärioikeisto törmäilee omaan mahdottomuuteensa.

Muuten kaikki on niin kuin ennenkin. Uutistarjottimelle on kasautunut monenlaisia pieniä makupaloja: