Eräs savolainen sotamies kuurasi rantahiekalla mukiaan, ja kun oli saanut sen mielestään kelvolliseen kuntoon, kaatoi römpsästään sen täyteen korviketta, meni marskin eteen sanoen käsi ojossa:
– Ottaskos se herra sotamarsalkka korviketta. Sotamarsalkka otti ja kiitti. Poika kaivoi taskuaan, otti sieltä pari melko harmahtavaa sokeripalaa ja antoi ne vielä kestittävälleen.
Marsalkka joi korvikkeen hiljaa nautiskellen ja juttua jatkaen, katseli ympärilleen ja huomattuaan äskeisen korvikkeen tarjoojan ojensi mukia sanoen, antaisiko sotamies vielä toisenkin mukillisen, kun ensimmäinen teki niin hyvää. Hän sai toisen mukillisen ja myös asiaan kuuluvat kaksi sokeripalaa.
Seuraavana päivänä sotamies harmitteli: meni neljä sokerimurua.”
– Marski läheltä ja kaukaa. Kirjayhtymä, Helsinki 1964.
Suosittu ja toivottu sunnuntaisten Gustaf Mannerheim -anekdoottien sarja jatkuu taas. Tällä kertaa lystikkäät kertomukset rakastetusta Suomen marsalkasta on poimittu Ea Rahikaisen, Tauno Majurin ja Reino Tuonosen vuonna 1964 toimittamasta kaskusikermästä Marski läheltä ja kaukaa.