Sunnuntaisin Kaasuputki-blogissa julkaistaan hersyviä anekdootteja Suomen marsalkka Gustaf Mannerheimin elämästä.
Eversti Paasonen, ulkomaanosaston päällikkö, oli juuri tullut Unkarista ja sinä päivänä ns. vuoristoeversti Kotilainen oli käymässä Mikkelissä. Istuttiin siinä ruokapöydässä, ja puheenaiheista rupesi vähän kerrassaan tulemaan puutetta. Kotilainen, joka on vilkas mies, halusi saada keskustelun käyntiin. Hän sanoi Paasoselle:
– Kuulkaas, eversti. Te kun osaatte unkaria ja suomea, niin voitte kai sanoa, mitä yhtäläisyyttä ja sukulaisuutta suomen ja unkarin kielten välillä on?
Paasonen sanoi, että täytyy muistaa, että suurin piirtein parituhatta vuotta olemme eläneet erossa, mutta kyllä on muutamia sanoja, jotka molemmissa kielissä ovat melkein samat ja ovat varmasti samaa alkuperää. Esimerkiksi veri on unkariksi ver ja silmä on unkariksi szem.
Nenonen kysyi puolestaan:
– Kuulkaa eversti, mikä on nenä unkariksi?
Paasonen sanoi jotakin; yhtäläisyyttä ei siinä ollut.
Silloin Marski kääntyi Nenoseen ja sanoi:
– Mutta minäpä sanon tykistökenraalille: Nenonen on sama sekä suomeksi että unkariksi.”
(Lähde: Suomen marsalkka tuokiokuvina. Toim. Yrjö Kivimies. Kustannusosakeyhtiö Karhu, Helsinki. 1952.)
Toim. huom: Alkuperäistekstissä nimet Paalanen ja Paasonen vaihtelevat. On syytä kuitenkin olettaa, että jälkimmäinen on oikea. Nimimerkki Anderssonille kiitos tarkasta lukemisesta.