Mannerheim

Sunnuntaisin Kaasuputki-blogissa julkaistaan hersyviä anekdootteja Suomen marsalkka Gustaf Mannerheimin elämästä.


Marskilla oli talvisodan aikana tapana tehdä aamuratsastuksensa Kaihunharjulle, ja sieltä edelleen reitti kulki erään pienen maalaistorpan ohi. Marsalkka joutui usein ratsastamaan mökin pihan läpi, jossa vanha vaari usein istui ja paistatteli päivää kevätauringossa. Aina Marskin ratsastaessa ohi hän nousi, otti vanhan karvareuhkan päästään, tervehti hyvin ylevästi Marskia ja istuutui jälleen imemään piippuansa. Eräänä aamuna vaari oli hakkaamassa havuja elukoiden alle kevättalvella. Kun Marski ratsasti ohi, ukko siirsi piipun toiseen leukapieleen ja löi vain havuja. Marski katsoi vähän pitkään, kun ukko ei tervehtinyt, mutta teki lenkkinsä ja palasi saman tien takaisin. Ukko löi vain havuja. Silloin adjutantti pysäytti ratsunsa ja sanoi:

– Päivää isäntä! Mitäs kuuluu?

– Mitäpäs tässä.

– Tunsitteko, kuka tästä ratsasti ohi?

– No totta helvetissä minä Marskin tunnen.

Adjutantti tiedusteli, miksi ukko ei sitten tervehtinyt.

– Eihän sitä näin työssä ollessa, sanoi ukko ja rupesi taas lyömään havuja.

Adjutantti ratsasti Marskin kiinni ja kertoi tämän jutun. Marski hymähti ja sanoi:

– Hän tuntee ohjesäännön. Palveluksessa ollessahan ei tervehditä.”

(Lähde: Suomen marsalkka tuokiokuvina. Toim. Yrjö Kivimies. Kustannusosakeyhtiö Karhu, Helsinki. 1952.)