Sunnuntaisin Kaasuputki-blogissa julkaistaan hersyviä anekdootteja Suomen marsalkka Gustaf Mannerheimin elämästä.
V. 1903 Mannerheim nimitettiin keisarillisen ratsastuskoulun erikoiseskadroonan päälliköksi, kunnia, joka oli suotu vain kaikkein etevimmille opettajille. Kuinka ihailtu ja kunnioitettu hän oli, ilmeni muun muassa siitä, että nuoremmat upseerit koettivat kaikessa jäljitellä häntä, ei ainoastaan hänen tapaansa ratsastaa ja hänen elegantteja vaunujaan, vaan hänen pukujaan ja kaikkea, mitä hän teki. Mutta hänen ratsastusasentonsa ja hänen persoonallisuutensa oli jotakin, jota oli mahdotonta jäljitellä. Se oli yhtä vaikeaa kuin matkia jonkun suuren mestarin omaa tyyliä. Epätoivoiset nuoret miehet yrittivät hankkia ainakin samanlaisia pukuja kuin Mannerheim käytti. Saappaat nyt kuitenkin saattoi saada. Niin arveli ainakin se nuori, ujo upseeri, joka tuli Mannerheimin luo ja kysyi kainosti:
– Anteeksi, mutta onko Teillä mitään sitä vastaan, että kertoisitte minulle, missä Teidän saappaanne ovat tehdyt?
– Ei, luonnollisestikaan ei! nauroi Mannerheim.”
(Lähde: Suomen marsalkka tuokiokuvina. Toim. Yrjö Kivimies. Kustannusosakeyhtiö Karhu, Helsinki. 1952.)