Sunnuntaisin Kaasuputki-blogissa julkaistaan hersyviä anekdootteja Suomen marsalkka Gustaf Mannerheimin elämästä.
Marskin huumorinsuoni ei ollut vuolaasti pulppuileva, hän pikemminkin tiputti leikillisyyttään pisaroittain. Välistä ne pisarat saattoivat olla varsin polttavia ja syövyttäviä, mutta niitä oli aina juuri täsmälleen tarpeeksi.
Nuorena upseerina chevalierkaartissa ollessaan Mannerheim otti vuosittain osaa esteratsastuskilpailuihin ja voitti lukuisia palkintoja. Tavallisiin ratakilpailuihin hän sitä vastoin otti harvoin osaa; kuitenkin on sellaisista säilynyt seuraava kasku. Hän oli ostanut Pariisista itselleen täysiverisen, jonka hän sai kovin halvalla (600 tai 800 frangia), koska sitä ei enää voitu käyttää sikäläisillä radoilla. Tällä hevosella hän otti osaa eräisiin Tsarskojen ratsastuskilpailuihin, joissa hänen pahimpana kilpailijanaan oli eräs rykmenttitoveri. Tämä oli ostanut muutaman sadantuhannen ruplan täysiverisen (suunnaton hinta siihen aikaan). Loppukirissä Mannerheim ratsastaa hänen ohitseen, tervehtii kohteliaasti ja huudahtaa: – Onnittelen toisesta palkinnosta!
Tämäntapaista rakastettavaa ironiaa Marski viljeli mielellään.”
(Lähde: Suomen marsalkka tuokiokuvina. Toim. Yrjö Kivimies. Kustannusosakeyhtiö Karhu, Helsinki. 1952.)