Naiset eivät ole hauskoja. Kun nainen yrittää kertoa vitsin, kukaan ei naura. Toiset naiset odottavat, että miehet nauraisivat ensin. Ja miehet ovat vain närkästyneitä, sillä vitsaileva nainen on kastroiva nainen.
Onko kukaan koskaan kuullut naiskoomikosta? Aivan.
Sen sijaan mies – hän on hauska. Kun mies vääntelee suutaan, puhuu kimeällä äänellä tai pukeutuu vaikkapa munaksi, hän on plutoniumilla täytetty naurupommi, jonka sytytyslanka palaa.
Absoluuttisesti hassuinta, mitä mies voi tehdä, on pukeutua naisten vaatteisiin ja olla puhuvinaan ruotsia. Kaikkihan tietävät, että ruotsalaisuus on samaa kuin homoseksuaalisuus. Ja se puolestaan on täsmälleen samaa kuin naiseus, sanoi Touko Laaksonen mitä tahansa.
Ilta-Sanomien rempseänhauskasti nimetty ”ToosaTV” osoittaa erinomaisesti, miten käsittämättömän lystikästä jälkeä syntyy, kun kahdelle nuorukaiselle annetaan kamera, hameet, peruukit ja kodinhoitotuotteita, ja pyydetään heitä improvisoimaan kolmen ja puolen minuutin ajan.
Olisivatko oikeat naiset samoissa rooleissa kolmanneksenkaan yhtä huvittavia? Eivät. Naiset ja huumori eivät kuulu samaan lauseeseen.
Itse asiassa naiset ovat aikamoisia äkäpusseja, kuten sosiologipiirejä kuumentanut Jyväskylän koulukunta on pyrkinyt osoittamaan. Riistävät ja sortavat miehiä – mitä valkoisempia, sitä riistettävämpiä. Eivät suostu yhdyntöihin, vaan pakottavat tiskaamaan.
* * *
Päinvastoin kuin voisi kuvitella, naisasiakriitikot eli antifeministit eivät vihaa naisia. Naisethan on luotu etäältä ihailtaviksi.
Hyvät naiset ovat hiljaisia, tekevät paljon lapsia eivätkä ainakaan käytä äänioikeuttaan. He ovat siis hiukan niin kuin sankariäiti kaikkien muiden ollessa hirviöäitejä:
