Joulukalenteri 2011
Suomeen valitaan uusi presidentti joko 22.1.2012 tai viimeistään 5.2. samana vuonna.
Presidentin nimi on Sauli Niinistö.
Virassaan presidentti ei varsinaisesti tee mitään. Hänen odotetaan laukkaavan kaikkialla maailmassa katselemassa, kuinka paikallinen perinnekerho on elvyttänyt sata vuotta kuolleena haudassaan maanneen matonkudontatekniikan. Ulkomaalaisvastaiset vaativat presidenttiä tuomitsemaan sosiaalipummien hyysäämisen, kun taas punavihreät vaativat häntä tuomitsemaan ulkomaalaisvastaisuuden.
Vaikka onhan siinäkin työtä vanhalle miehelle.
Valitettavasti ennen presidentin nimittämistä suomalaisten on käytävä äänestämässä.
Jo nyt tiedetään, että vaalit ovat farssi. Vieläpä sellainen farssi, jollaisia näytetään Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä – kallis ja aiheuttaa myötähäpeää.
Miksi satavuotias Paavo Lipponen on ehdolla eikä kotona keinutuolissa tekemässä reunamerkintöjä muistelmiinsa? Tekeekö SDP umpikieroa isänmurhaa rääkkäämällä vanhaa miestä?
Eikö Eva Biaudet’lla ole jo ihan mukava työpaikka? Kuinka paljon hän joutuu olemaan töistään pois kiertäessään vaalikeskustelusta toiseen näyttämässä tapetilta?
Opposition ehdokkaat ymmärtää: joku valopää antaa Timo Soinille ja Paavo Väyryselle kahmalokaupalla ilmaista mediahuomiota, hulluhan sen jättäisi käyttämättä. Televisioitujen vaalikeskustelujen ainoa mielenkiintoinen anti on ollut, että viitisentoista vuotta Soinia iäkkäämpi Väyrynen on kaksikosta nokkelampi ja energisempi.
Oliko siellä joku muukin? Kristillisillä oli joku entinen urheilija…?
Pekka Haavisto on varmasti ihan pätevä presidentti. Se ei tarkoita, etteikö myös Paavo Arhinmäki olisi mies paikallaan. Paitsi tietenkin Pekka Haaviston kampanjatiimin ja EFFI ry:n mielestä.
Joka tapauksessa syntyy riitaa ja tönimistä. Verkko täyttyy kiihkeästä väittelystä, jolla ei ole mitään pohjaa todellisuudessa.
Tässä blogissa suositeltiin yli vuosi sitten, että kaikkien vaivojen ja rahojen säästämiseksi SDP:n olisi pitänyt ehdokasrallin sijasta lähettää delegaatio yli Pitkänsillan. Pyytää Sauli Niinistö myös demareiden ehdokkaaksi. Jos kyllin moni puolue olisi huomannut ilmoittaa tekevänsä näin, olisi Suomen kansa säästynyt monelta vaivaannuttavalta tuokiolta.
Vihreiden ei tarvitsisi motkottaa vasemmistolaisille siitä, että heidän ehdokkaaltaan viedään ääniä. Vasemmistolaisten ei tarvitsisi seurata kannatuspakoa ”varmojen ehdokkaiden” suuntaan. Perussuomalaisten ei tarvitsisi pelätä sydän sykkyrällä, että entä jos Timo Soini voittaakin.
SDP saisi kaikkien aikojen äänivyöryn.
Toki – Saulin suosio on hiukan notkahtanut. Nyt enää tuhat prosenttia äänioikeutetuista haluaa hänet. Johtoasema on silti vakuuttava.
Taustalla on jokin arvoituksellinen revanssihenki vuodelta 2006. Että nyt on viime vaalien kolmas kierros eikä sillä ole merkitystä, että maailma on täysin toinen paikka kuin kuusi vuotta sitten. Kunhan voidaan taianomaisesti äänestää Tarja Halosta vastaan.
Mitä Sauli Niinistön oletetaan tekevän presidenttinä, on arvoitus luultavasti myös Niinistölle itselleen.
