Marski nousi seurueineen erästä Syvärin maisemien mäkeä linnoitustyömaan tarkastukselle. Hänellä oli yllään sadetakki, joka lienee ollut liikaa, koska hän riisui sen ja puolittain heittäen antoi sen minulle, joka lähettiupseerina astelin marskin rinnalla. Kun heilautin takin käsivarrelleni, marski huomautti, että taskussa oli helposti murtuvia sikareja. Kuinka lienenkin ajattelemattomuuttani lausahtanut, että ne olivatkin harvinaisia tähän aikaan. Kenties sanojani säesti vielä kaihoisa ilme, koskapa marski katsoi hetken, otti takin ja sen taskusta sikarin ja antoi minulle. Mäen päällä sikarit sytytettiin, ja siinä sauhutellessamme marski katseli kiipeävää seuruetta, vilkaisi minuun ja totesi:
– Me olemmekin sitten tämän seurueen suurimmat herrat.
Mukana olleet kenraalit ja muut upseerit olivatkin tosiaan meitä lyhyempiä.”
– Marski läheltä ja kaukaa. Kirjayhtymä, Helsinki 1964.
Suosittu ja toivottu sunnuntaisten Gustaf Mannerheim -anekdoottien sarja jatkuu taas. Tällä kertaa lystikkäät kertomukset rakastetusta Suomen marsalkasta on poimittu Ea Rahikaisen, Tauno Majurin ja Reino Tuonosen vuonna 1964 toimittamasta kaskusikermästä Marski läheltä ja kaukaa.