Alkanut viikko on ollut jo nyt hurjempi kuin homoilta Tohlopissa. Luodaanpa siis katsaus uutisiin, joilla viimeiset 1. adventin aluspäivät juonnetaan liikkeelle.

Kotimaa

Metataso

  • Dosentin mukaan markkinatalous on eettisesti hyvä järjestelmä, koska se ei aiheuta ympäristölle peruuttamatonta tuhoa, kiristä ja lahjo demokraattisesti valittua julkista valtaa, alista ihmisiä toimeentulostaan keskenään kamppaileviksi kannibaaleiksi tai muodosta monopoleja ja kartelleja, jotka rajaavat kansalaisten kulutusvalinnat ylhäältä sanelluiksi pakkopulliksi, joissa määrä korvaa laadun. Eettisen markkinatalouden lisäksi dosentin mieltä lähellä on Uusi Iloinen Teatteri, joka edustaa uutta ja iloista teatteria. | Markkinatalous on eettisesti hyvä järjestelmä (Helsingin Sanomat)

Media

Ulkomaat

Edellinen artikkeli:Pietismejä
Seuraava artikkeli:Homman nimi

1 vastaus

  1. Heikki Typpö Vastaa

    Marxilainen rahateoria ja talousdemokraatit 1.

    Kun kapitalistinen talousjärjestelmä viruu saattohoidossa, nousevat sen syntymään liittyvät filosofiset kysymykset kiinnostavalla tavalla nyt julkiseen pohdintaan. Se on hyvä asia. Nyt keskustellaan eduskuntaa muyöten siitä, mitä raha on, miten se on syntynyt, mistä se tulee ja mihin se menee.

    Koulujärjestelmämme ideologisesta luonteesta johtuu, että korkeasti oppineet virkamiehet, maisterit ja tohtorit eivät tunne sitä kirjallisuutta, joka oka antaa vastauksia noihin kysymyksiin.

    Kysymyksessä on tietenkin Karl Marxin elämäntyö, Pääoma, jossa noita kysymyksiä on pohdittu. Suomalaiset Eino Nevalainen ja Matti Antero Peltonen ovat kirjoittaneet kirjan, Marxilainen kansantaloustiede, joka perustuu Marxin teoriaan ja sen soveltamiseen 1900 -luvun lopun kapitalismiin.

    Vaikka kapitalismin globalisaatiovaihe 1990 -luvulta lähtien on tuonut talouteen uusia piirteitä ja ilmenemismuotoja , niin nekin on ymmärrettävissä oikealla tavalla vain marxilaisen arvo- ja rahateorian taustaa vasten.

    Europarlamentaarikko Esko Seppänen nosti 2000 luvun alussa ensimmäisen Suomessa esille teorian ”hötörahasta”. Siinä väitettiin, että raha syntyy tyhjästä, siis pörssikaupassa ja pankkien lainatiskeillä. Nyt sama teoria on tullut ilmi Talousdemokraattien toimesta monella taholla. Kansanedustaja Markku Uusi-Paavalniemi esitti saman näkemyksen Eduskunnan puhujapöntöstä tämän syksyn aikana seuraavasti:

    ”Kansalainen marssii pankkiin ja pyytää 100 000 euroa lainaa asunnon ostamista varten. Pankki saa lapun, jossa on kansalaisen nimi. Tämän lapun arvo on 100 000 euroa. Samainen 100 000 siirtyy bitteinä käteiseksi rahaksi myyjän tilille. On syntynyt 100 000 euroa uutta rahaa. Myyjälle maksetaan korkoa talletustaan vastaan 2 000 euroa vuodessa, kansalaiselta peritään 5 000 euroa korkoa, joten pankille jää 3 000 euroa. Siistiä ja helppoa, toteaa pankinjohtaja”.

    On hyvä, että kapitalismia tutkitaan myös teoreettisesti tänäpäivänä, mutta 1,5 -2 vuoden opiskelu ei riitä tuottamaan riittävän luotettavaa näkemystä rahan olemuksesta. Karl Marx tutki asia koko elämänsä ajan ja saavuttikin kuolemattomia tuloksia. Vahinko vain, että sekä Seppänen että Uusi-Paavalniemi eivät hyödynnä Marxin tutkimuksia.

    Esittelen tässä kirjoitussarjassa niitä näkemyksiä, joita marxilaisessa kirjallisuudessa pidetään huomion arvoisina rahan olemuksen ymmärtämisen kannalta. Rahan syntymisessä ei loppujen lopuksi ole mitään mystistä. Rahaa ei ole etukäteen keksitty kenenkään aivoissa. Se on syntynyt luonnonvoimaisesti ihmislajin historiassa työkalujen ja tavaroiden valmistuksen ja vaihdon yhteydessä.

    Erilainen ja konkreettinen ihmistyö on luonut erilaiset tavarat, ja tavaroiden vaihtaminen tekijöiden kesken, on luonut rahan.
    Tavaratuotanto on tuotantoa vaihtoa varten on paljon kapitalismia vanhempi historiallinen ilmiö. Se on jopa kirjoitettua historiaa vanhempi asia. Vasta kapitalismissa tavaratuotannosta tuli vallitseva tutotantotapa.

    Tavara tuotetaan markkinoita varten, eikä tuolloin tiedetä, kuka sen mahdollisesti vaihtaa tai ostaa itselleen. Näinhän kapitalismi toimii. Tavaralta edellytetään, että se on jokin käyttöarvo, joka tyydyttää jonkin inhimillisen tarpeen.

    Seuraava brobleema on, millä perusteella tavarat vaihdetaan toisiinsa. Adams Smith (1723 -1790) ja David Ricardo (1772 – 1823) esittivät teorian, että työ on kaiken rikkauden perusta. Karl Marx (1818 – 1883) hyväksyi tuon työnarvoteoria ja täydentäen sitä edelleen löytäen sen perusteella rahateorian ja lisäarvoteorian. Voidaan sanoa, että Marxi täydentämä arvoteoria on marxilaisen teorian ydinteoria.

    Jokainen tavara sisältää tietyn määrän määrän (ajassa mitattuna) keskimääräistä inhimillistä työtä, työtä yleensä, abstraktista työtä. Työllä on siis laadullinen ja määrällinen ominaisuus konkreetisen ja abstraktin ominaisuuden lisäksi. Kunakin hetkenä vallitseva tekninen taso ja taitavuus antavat työlle vielä määritelmä, jota Marx nimitti yhteiskunnallisesti välttämättömäksi työajaksi. Se kuvastaa työn ja tuottamisen kehitysominaisuutta ja -tasoa ajassa mitattuna.

    Erilaisia tavaroita voitiin siis vaihtaa keskenään sillä perusteella, minkä verran se sisälsi yhteiskunnallisesti vättämätöntä työtä. Tavaroiden vaihdon yhteydessä tavaroita verrattiin keskenään, jolloin toinen tavara, jonka arvoa mitattiin, oli suhteellisessa arvomuodossa ja toinen, joka arvon ilmaisi, oli vastikemuodossa.

    Koska tavarat valmistettiin itse, vaihtajat osasivat arvioida, kuinka kauan kyseisen tavaran valmistaminen oli vaatimut aikaa. Tavarat olivat vuoronperään suhteellisessa arvomuodossa ja vastikemuodossa. Täällä perusteella voitiin vaihtaa hyvinkin erilaisia tavaroita keskenään. Tavaroiden vaihtotapaa Marx nimitti arvomuodoiksi. Edellä kuvattu vaihto edusti yksinkertaista, yksinäistä tai satunnasiat arvomuotoa.

    Tuotantovoimien kehityksen myötä opittiin tietämään koko joukko tavaroita, joiden tuottamiseen tarvittiin sama aika yhteiskunnallisesti välttämätöntä työtä. Uutta tavaraa, jonka arvoa ei tiedetty, verrattiin noihin kaikkiin tunnetteuihin tavaroihin, jolloin sen arvo saatiin selville. Tätä arvomuotoa Marx nimitti kehkeytyneeksi arvomuodoksi.

    Tavara, joka oli hyvin yleinen (oravan nahka pohjoisilla alueilla) saattoi muodostua vastikkeeksi, johon useat tavarat olivat suhteellisessa arvomuodossa. Voitiin sanoa monien, lähes kaikkien tavaroiden arvo oravan nahkojen lukumääränä. Tämä arvomuoto oli yleinen arvomuoto. Se oli rahamuodon edeltäjä.

    Lopullisessa arvomuodossa, eli rahamuodossa, oravannahan tilalle oli tullut vastikemuotoon erikoistunut tavara, raha, esimerkiksi kulta, tai jkin jalometalli. Kullan käyttöarvoksi tuli toimia tavaroiden vastikkeena, arvonmittana. Toiset tavarat ikään kuin sulkivat sen pois tavaramaailmasta omaksi vastakohdakseen. Tämä tapahtui jo 4000 – 6000 vuotta ennen ajanlaskun alkua.

    Ollakseen rahaa, kullalla täytyi olla arvo. Kullan arvo määräytyi samalla tavalla kuin muidenkin tavaroiden arvo: yhteiskunnallisesti välttämättömän työajan mukaan. Arvoa ei voida mitata muuta kuin tavaralla, jolla itselläänkin on oltava arvo. Pituusmitalla täytyy itselläänkin olla mitta, ja painon mitalla paino. (Pituusmitta taidetaan nykyään mitata ilman mittaa?)

    Kulta korvattiin myöhemmin erilaisilla muilla rahoilla, mutta edelleen se on taustalla enemmän tai vähemmän rahan arvoa määräävänä tekijänä.

    Kun sekä Seppänen, että Uusi-Paavalniemi sanovat, että rahaa luodaan tyhjästä, niin marxilaisen rahanarvoteorian näkökulmasta se ei pidä paikkaansa. Poikien hötö-teoria mitätöi Marxin arvoteorian ja lisäarvoteoria. Se mitätöi teoreettisella tasolla yhteiskunnan luokkaluonteen ja työväenluokan historiallisen merkityksen.

    Rahan arvo, kuten kaikkien tavaroiden arvo luodaan inhimillisellä työllä, jolla on sekä konkreettinen että abstraktinen, sekä yksityinen että yleinen ominaisuutensa. Raha on tavaraa, eikä hötöä. Miten rahamaailman tämän päivän ilmiöt on johdettavissa näistä rahan syntyä koskevista teorioista, siitä jatkossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.