Lauantai 8.6.2013, jatkuu, yhä.

Vasemmistoliitto on kokoustanut Tampereella jo pitkän tovin.

Lounas on lusikoitu, kahvit on juotu. Sähköpistoke löytyi. Toverit purkavat sydäntään puhujapöntössä:

Tavalliset ihmiset kokevat, että puolue, liike ja ay-maailma ovat irtaantuneet tavallisen ihmisen arjesta.

Vasemmistoliitto on siitä jännä puolue, että siinä yhdistyy Kallio-liikkeen vegebrunssihipsteriys, perussuomalainen uhriutuminen ja umpikepulainen ääriagrarismi. Mikään ei osoita sitä yhtä hyvin kuin puoluekokouksen yleiskeskustelu. Kun soppaan lisätään mausteeksi vanhoja jäsentenvälisiä, ammattiyhdistysliikkeen epäluulo tohtoreita kohtaan ja kaikkia poliittisesti aktiivisia ihmisiä yhdistävä usko omaan erehtymättömyyteen, tuloksena on puolue, jonka olemassaolo on selittämätöntä, mutta välttämätöntä.

Se selittää myös, miksi puoluekokouksen yleiskeskusteluun on varattu 135 puheenvuoroa, joista lauantaihin kello 15 mennessä on käytetty vasta 17.

Keskustelua hidastaa kiusallisesti kokouksen ohjelmaan koodattu tarve tehdä henkilövalintoja ennen lauantaisaunaa. Tai prinsessahäitä, tulkitsee aikataulun kukin miten tahtoo.

Puolueen puheenjohtajiston valinnassa on melko vähän intohimoja. Paavo Arhinmäellä ei ole vastaehdokkaita ja varapuheenjohtajiakin valitaan peräti kolme kappaletta.

Huomattavasti enemmän säpinää on puoluesihteerin toimen täyttämisessä. Kukaan ei koskaan tiennyt, kuka tai mikä on puoluesihteeri ennen kuin keskustaoikeistolainen toveripuolue SDP järjesti messiaanisen hurmoksen vallassa ex-pääjohtaja Mikael Jungnerin puoluesihteerinvirkaansa. Nyt Vasemmistoliiton puoluesihterin tehtävää tavoittelee viisi henkeä, joiden kaikkien esittelypuheenvuorot huokuvat ilahduttavaa kyvyttömyyttä tuntea omia rajojaan.

Puheenjohtajaksi ilman vastaehdokkaita valitun Paavo Arhinmäen kiitospuheen ja sitä edeltäneiden sekä seuranneiden RAIVOKKAIDEN SEISAALTAAN ANNETTUJEN SUOSIONOSOITUSTEN jälkeen kokous lahjoittaa puheenjohtajalle uudet kalsongit.

Ohjelmassa vielä 1. varapuheenjohtajan äänestäminen. Ja sen jälkeen toisen sekä kolmannen. Ja lopuksi puoluesihteerin. Tästä tulee pitkä päivä.

Onneksi äänestysten välissä on yleiskeskustelua. Siinä on sellaista lupsakkaa raivoa. Kuin olisi sisällä Kansanradiossa.

* * *

Kuvia Tampereelta: