Lauantai 8.6.2013 kallistuu iltaan.
Vasemmistoliiton puoluekokousta 2013 on aiemmin käsitelty täällä, täällä ja täällä.
Kello on viisi. Tampereen tulikuumana hehkuvat kadut polttavat jalkojen alla. Kokous jää taakse. Se on saanut juuri ja juuri päätettyä ensimmäisestä varapuheenjohtajasta. Tehtävään on valittu lähihoitaja Riihimäeltä.
Koska Vasemmistoliitto on tunnetusti moniääninen ja -kasvoinen puolue, sille on täysin välttämätöntä kaivaa johtohahmoja joko pohjoisilta muuttotappioalueilta tai perinteisistä miestyöammateista. Asia on ratkaistu näppärästi luomalla puolueen johtoon kylliksi virkoja, jotta jokainen syrjitty ja sorrettu kansanryhmä saa äänensä kuuluville.
Ja niitähän riittää.
Kevään 2011 jytkyvaaleja seurannut jäsenhyöky saattoi täyttää Helsingin kuppilat sosialistisilla kasvissyöjillä, mutta maakunnissa vanha kunnon arkinen arki ja tavallinen tavallisuus jyllää. Kaikki ovat toinen toistaan syvemmällä kuopassa, jonka päällä hipinketkaleet heitä tallovat. Yksi on kolmen lapsen yksinhuoltaja, toinen joutuu turvautumaan pölhöpopulismiin käännyttäessään pohojalaasia kannalleen. Ei oo helppoo.
Älytön piccolopullo kuumenee repussa. Prinsessa Madeleine menee jo täyttä vauhtia naimisiin, kun hotellin vastaanotto yhä kuhnailee sisäänkirjauksen kanssa. Puoluekokous tulvii Facebookin uutisvirrassa: Toisesta varapuheenjohtajasta äänestetään jo toisen kerran.
Viime hetkellä hotellihuoneen televisio saadaan auki. Kruununprinsessa Victoria on juuri pitämässä herkkää puhetta morsiusparille. Prinssi Daniel pitelee sylissään prinsessa Estelleä, joka toljottaa vihittävää tätiään silmät lautasina. Ylkä, Chris O’Neill, hikoilee kuumissaan. Hänen kasvonsa mutruilevat läpi hääseremonian itkuisesti.
Ilmiselvä krapula.
Madeleine on tyrmäävän kaunis. Villikkoprinsessa on valinnut ylleen puvun, joka korostaa vartalon vahvoja kurveja. Hänet on meikattu näyttämään tummalta ja tuliselta. Ruotsin kuninkaan nuorin tytär yrittää urhoollisesti näyttää iloiselta elämänsä onnellisimpana päivänä.
Kirkonmies kysyy nuoreltaparilta, tahtovatko. Tahtovat. Sulhanen suikkaa kevyen suukon laillisesti vihityn aviovaimonsa kunnialliselle poskelle. Maailmanhistorian imelin muusikko, Peter Jöback, hoilottaa rakkausballadin.
Kuningas näyttää nyrpeältä.
Television sammuessa Facebook jo julistaa, että puoluekokous on saanut osan valinnoistaan tehtyä. Varapuheenjohtajiksi on nostettu kemiläinen nainen ja tamperelainen työläismies. Jälkimmäinen hehkuttaa onneaan julistamalla olevansa aito: ”Saatiinhan yksi työmieskin puoluejohtoon!”
Koska mies, miesmiesmies.
Illan kihelmöivin jännitysnäytelmä ei ole silti Madeleinen hääseremonia tai varapuheenjohtajanvaali, vaan Vasemmistoliiton puoluesihteerin valinta. ”Pääsihteeri”, kuten yksi kokousedustajista vanhasta muistista muotoilee.
Saila Ruuth häviää äänestyksessä lappilaiselle Marko Varajärvelle, jonka päivemmällä pidetty tunteikas puhe lukemattomista kokemistaan leikkauksista ja ruumistaan runtelevista sairauksista oli vedonnut pehmeäsydämiseen vasemmistoyleisöön. Totaalista itsevarmuutta puheessaan huokuva Varajärvi huipentaa elämänsä vallantäyteisimmän illan julistamalla menneensä kihloihin. Ei tarvitse olla Sonja Maunonen povatakseen puoluetoimistoon melkoista tahtojen sotaa.