Ongelmien ennaltaehkäisy on aina halvempaa ja inhimillisempää kuin niiden korjaaminen. Kaupungin ja tulevan hyvinvointialueen ennaltaehkäisyn painopisteen tulee olla terveyden sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisessä, kuten koulupudokkuuden ja yksinäisyyden vähentämisessä. Ongelmien kriisiytyminen pitää estää. Koulukiusaamisen uhrina on yksin jäänyt. On tärkeää tehdä kaikki voitava, ettei ketään jätetä sivuun. Tulevien vanhusten yksinäisyyttä ehkäistään parhaiten jo peruskoulussa tunnetaitoja ohjaamalla ja erilaisuutta hyväksymällä.

Jos nuori ei pysty lähtemään kouluun vanhempiensa tuesta huolimatta, niin jonkun pitää voida nopealla aikataululla auttaa nuoren kouluun lähtemistä ja ongelmien selvittämisessä. Jokainen turha poissaolopäivä on liikaa. Opettajalla voi olla sijainen, mutta oppilaalla ei. Tarvitaan uusia, toimivia ja välittömiä keinoja tukea lasten ja nuorten tervettä kasvua. – Heillä ei ole aikaa odottaa koronan loppumista. Kynnyksetöntä mielenterveystukea pitää saada paljon ennen kuin ahdistus hallitsee elämää. Terapiatakuuta myös tarvitaan.

Tulevalla Keski-Suomen hyvinvointialueella jokaisessa koulussa ja oppilaitoksessa pitäisi olla terveydenhoitaja, kuraattori tai psykologi nuoren tavoitettavissa. Myös pienissä kouluissa edes osan päivää – säännöllisesti. Heidän aikansa ei saa mennä pelkästään perusterveystarkastuksiin tai lausuntojen kirjoittamiseen. Palvelut pitää järjestää lapsen etu edellä eikä kunnan tai hyvinvointialueen budjetin osaoptimointi mielessä. Myös eroperheiden lasten systemaattinen tukeminen erotilanteissa pitäisi olla tätä päivää, jotta lapset eivät jäisi aikuisten jalkoihin ja joutuisi siirtämään omaa selviytymisprosessiaan hamaan tulevaisuuteen.

Varhainen tuki on oikea-aikainen, joustava ja nopea. Lastensuojelussakin parhaimmillaan aktivoidaan perheen omat voimavarat ja joissain tapauksissa myös ennaltaehkäistään lastensuojelun pidempää tarvetta. Siksi perheneuvoloiden, varhaisen tuen ja lastensuojelun avohuollon vahvistaminen on myös tärkeää ennaltaehkäisevää työtä, johon kannattaa panostaa.

Kaikki pahaa oloa oirehtivat nuoret eivät suinkaan tarvitse lääkäriä tai sosiaalityöntekijää. Lasten ja nuorten oireilua ei pidä liiaksi medikalisoida. Kodin ulkopuolisen turvallisen aikuisen ei tarvitse olla psykiatri, vaan mieluummin opettaja, koulupsykologi, terveydenhoitaja, perheneuvolan työntekijä, koulukuraattori, nuorisonohjaaja tai päiväkodin työntekijä, jolla on antaa aikaa erilaisissa elämäntilanteissa oleville lapsille ja nuorelle. Joskus kodin ulkopuolinen turvallinen aikuinen voi olla myös lapsia nuoria ymmärtävä naapuri, joka ei luokittele ihmisiä sen mukaan asuuko perhe vuokralla vai omistusasunnossa tai onko nuori yksinhuoltajan vai kahden huoltajan perheestä. Aika on välittämisen tärkein mittari. Kokemus, että kelpaa ja on arvokas – on jokaiselle tärkeä. Heikomman puolella!