Lastensuojelu puhuttaa. Lasten suojelu ei ole koskaan vain lastensuojelun tehtävä, vaan eri toimialojen ja kaikkien yhteinen asia. Lastensuojelulta odotetaan usein ihmeitä, mutta ongelmien ennaltaehkäisyssä nykyistä vahvemmat, universaalit peruspalvelut, ovat parasta lasten suojelua.
Lapsiperheiden tavallisen arjen onnistumista kannattaa tukea jo paljon ennen kuin ongelmat ovat riistäytyneet käsistä. Päihdehuollon saatavuus ja tulevaisuudessa toivottavasti myös terapiatakuu voivat korjata rikkoutunutta vanhemmuutta. Vanhempien erotilanteessa on tärkeää, että lasten tarpeet huomioidaan systemaattisesti.
Yksinhuoltajat ovat yliedustettu ryhmä lastensuojelun asiakkaina. Lapsiperheiden maksuttoman kotipalvelun ja lastenhoitoavun aktiivinen tarjoaminen ilman lastensuojelun tarvetta, auttaisivat jo paljon. Samalla tarvitaan vahvempaa panostusta lapsiperheiden köyhyyserojen tasoittamiseksi ennaltaehkäisevän ja täydentävän toimeentulotuen keinoin myös esimerkiksi lapsen ja nuoren harrastuksiin ja lomatoimintaan. Vuorotyöläisten pienille koululaisille on inhimillistä tarjota ilta- ja viikonloppuhoitoa eikä pakottaa yksinhuoltajaa valitsemaan työn ja lapsen yksinjäämisen välillä. Ajoissa apu on silloin, kun sen kokee tukena eikä kontrollina.
Lastensuojelun työntekijöitä tarvitaan korona-aikana enemmän, mutta korjaava työ ei saa syödä voimavaroja ennaltaehkäisystä. Tämä tarkoittaa käytännössä esimerkiksi päivähoito- ja opetusryhmien pienentämistä, leikkipuistoihin ja nuorisotiloihin panostamista sekä koulupudokkuuden ehkäisytoimia toimialojen yhteispinnoilla. Kodit, koulut, oppilashuolto ja sosiaali- ja terveydenhuolto voivat osaltaan tukea yhdessä hyvää lapsuutta ja nuoruutta. Koulutusleikkaukset ovat hölmöläisten peiton jatkamista ja suoraa leikkaamista lasten suojelusta.
Mitkään rahat eivät riitä, jos huonosti voivia lapsia tai sivuraiteille joutuneita nuoria autetaan vasta lastensuojelun tai poliisin voimin. Sijaishuollon todellinen tarve vähenee, kun peruspalvelujen lisäksi vahvistetaan myös lastensuojelun varhaisen ja avohuollon tukitoimien mahdollisuuksia auttaa.
Työssäni olen kohdannut usein lapsia ja nuoria, joilla usko tulevaisuuteen ja omiin mahdollisuuksiin on heikko. Köyhyys ja yksinäisyys lisäävät helposti näköalattomuutta. Se, miten tämän päivän lasten ja nuorten todelliset tarpeet kohdataan ajallaan, suuntaa tulevaisuuden. Eriarvoistumisen hinta on taloudellisesti kestämätön ja inhimillisesti sietämätön. Tämän päivän poliittisilla päätöksillä joko lisätään tai vähennetään eriarvoistumista ja samalla lasten suojelua. Lasten ja nuorten hyvinvointi on vanhenevan Suomen elinehto. Heikomman puolella!