Naisten päivänä oppilaani kysyivät: Miksi on naisen päivä? Hyvä kysymys. Suomen naiset ovat miehiä koulutetumpia, mutta palkassa se ei näy. Naisen euro on enintään 80 senttiä. Koulutusalan valinnat osaltaan ylläpitävät palkkausongelmia. Määräaikaisten ja pätkätyöläisten joukossa on paljon hyvin koulutettuja naisia, joita ei uskalleta palkata edes kasvavalla hoito ja hoiva-aloilla pysyviin työsuhteisin äitiyden kustannusten pelossa. Toisaalta heidät uuvutetaan yrittämään parastaan joka päivä. Liian moni nainen on kodissaan nyrkillä alistettu ja ivalla nöyryytetty. Onko Suomi tasa-arvoinen maa?
Onko hyvä tyttö edelleen hiljaa osoitetulla paikallaan, niin koulussa, työssä, politiikassa kuin kotonakin? Mitä tapahtuu, kun aletaan kannustaa tyttöjä aktiivisesti osallistumaan ja pitämään puolensa Tai rikkomaan ammatinvalinnan perinteitä? Tämän päivän tytöt ovat jo omaksuneet erilaisen teknologiaan suhtautumisen kuin aikuisikäiset.
Miksi ollaan huolestuneita siitä, kun tytöt pärjäävät ja opiskelevat? Toisaalta taas kauhistellaan tyttöjen miehiseksi luokiteltua päihteiden käyttöä. Suurin huoli on jos tytöt hylkäävät hoivan ja huolenpidon. Miten Suomi sitten pärjäisi?
Lapsena rakastin prinsessasatuja. Niissä prinsessa oli kaunis, kiltti, hyvä siivoamaan, sisarpuoltensa tai äitipuolensa kadehtima ja siksi huonosti kohdeltu ja väärin ymmärretty. Ainoastaan viimeksi mainittuun samaistuin. En saanut prinssiä. Naimisiin pääsin. Häiden jälkeisestä elämästä ei saduissa ole tarkempaa tietoa. ”He elivät onnellisena elämänsä loppuun asti” Miten?
Murrosikäisten tyttöjen opettajana ja tytön äitinä mietin joskus ovatko he pikkutyttöjä vai puoliaikuisia? Kaikkiin tyttöihin kohdistuu sukupuolen vuoksi ristiriitaisia odotuksia, puhumattakaan kahden kulttuurin välissä elävistä tytöistä. Tyttöjen liikkumavapautta suojellaan poikia enemmän ja tyttöjen toisaalta odotetaan kypsyvän aiemmin. Jokainen haluaa saada luottamusta ja osoittautua sen arvoiseksi Mikä siis toimii parhaiten?. Sallivuus vai kontrolli? Läheisyys vai itsenäisyys? Luottamus vai epäily?
Millainen naisen malli haluaisin tytölleni olla?
Ehkä vähän pullatuoksuinen ja aika villi. Itseään arvostava ja muistakin huolehtiva. Puolensa pitävä. Apua antava ja vastaanottava.. Itseään suuremman puolesta elävä. Äiti, jolle tyttöni voi kertoa myös tunteistaan, peloistaan ja toiveistaan. Jos koulu ja koti eivät ole paikkoja, joissa voi tulla hyväksytyksi, niin missä sitten?
Arjessa ja politiikassa on aina kyse ihmisen elämästä. Jokaisen on käytettävä omia aivojaan – ja sydäntään. Järkeä ja älyä tarvitaan tietenkin, mutta silti: Tunteet ovat aina läsnä elämän ytimessä! Hyvää Naisten Päivää!