Onko vanhemmuus hukassa tai kadonnut? Tällaista usein myös syyllistävää puhetta kuulee vieläkin paljon. Onko kyse yksilön valinnasta vai yhtesikunnan rakenteista tilanteissa, joissa pätkätöissä oleva huoltaja yrittää elättää perheen ja samalla kouluikäiset ja jopa nuoremmat lapset joutuvat viettämään paljon aikaa keskenään-  ilman aikuisen tukea?

Syy- ja seurasuhteiden yhteyksiä nähdään välillä politiikan kentällä heikosti. Usein kuulee puhetta kadonneesta vanhemmuudesta ilman, että vaivaudutaan ajattelemaan työelämän ja perheen yhä vaikeampaa yhteensovittamista. Kumpi joustaa? Työelämä vai perhe?

Ruotsissa ei ole vastaavia vuoropäiväkoteja, sillä työnantajien odotetaan joustavan pienten lasten vanhempien työajoissa. Jos se ei mitenkään onnistu, niin kunta odotetaan maksavan hoitajan kotiin  huoltajan ilta- ja yövuorojen ajaksi samalla asiakasmaksulla kuin päivähoito on muutenkin.

Missään muussa Länsi-Euroopan maassa ei jouduta jättämään alle 10- vuotiaita yksin tai pitkiksi ajoiksi ikäistensä seuraan. Ongelmien ennaltaehkäisy on aina halvempaa ja helpompaa kuin niiden korjaaminen.Ruotsissa alle 12-vuotiailla on ollut oikeus iltapäivätoimintaan, mikäli huoltaja on töissä tai opiskelemassa.

Suomi on maa, jossa ihannoidaan varhaista itsenäistymistä. Juuri siksikö olemme myös maa, jossa erilaisten riippuvuuksien hoitoon kuluu vuosittain satoja miljoonia. Merkittävän väestön osan syrjäytymien heikentäisi koko yhteiskuntaa, siksi lapsiin ja nuoriin kannattaa sijoittaa.

Perheen ja työnyhdistämisen mallissa 6+6+6 mahdollistaa vanhemmuuden kulujen tasaisemman jakamisen mies- ja naisvaltaisten alojen kesken sekä yhden huoltajan vanhemmalle 18kk mahdollisuuden olla lapsen kanssa. Malli tukee myös nuorten naisten työllistymistä.

Yhä edelleen ihmisenä kasvamiseen lapsi tarvitsee rakastavan aikuisen, johon voi nojata epäonnistumisenkin hetkellä. Edelleen keskeiset sosiaaliset taidot oppii perheessä. Myönteistä kehitystä edistää vanhempien ja muiden aikuisten kanssa vietetty aika ja läsnäolo. Ihmisen vastuullisin tehtävä on omien lasten kasvattaminen. Siihen tarvitaan myös yhteiskunnan tuki ja arvonanto.

Lapsiperheiden köyhyys on tulevaisuuden uhka. Määräaikaiset ja pätkätyösuhteet ovat lisääntyneet. Perusteettomasti ketjutetut työsuhteet pitää saada kuriin. Asumisen hinta tekee tulevaisuuden suunnittelun on vaikeaksi. Rahahuolet heijastuvat lapsiinkin. Aikuinen voi olla fyysisesti kotona, mutta ei ole psyykkisesti läsnä. Aikaa huomiota ja kunnioitusta. Näitä jokainen toivoo jokainen elämäänsä. Kaiken ikäisenä.