Veikkauksen pääkonttorissa Kannelmäessä on taatusti paukuteltu ylävitosia. Postin yhteentörmäys työntekijöidensä kanssa tuli pelimonopolille kuin tilauksesta. Veikkauksella ja Postilla on paljon muutakin yhteistä kuin se, että ne ovat kriisiyhtiöitä, jotka kärsivät itse aiheutetuista kohuista
Veikkaus ja Posti ovat valtionyhtiöitä. Niiden omistajaohjaus on Valtioneuvoston kansliassa, jossa siitä vastaa omistajaohjausosasto, joka toimii kunta-ja omistajaohjausministerin alaisuudessa. Rinteen hallituksessa ao. ministeri on Sirpa Paatero (sd). Vasemmalla ajatellaan että valtionyhtiöiden tulisi olla esimerkillisiä työnantajia ja oikealla taas usein ajatellaan, ettei niitä tulisi juurikaan olla olemassa. Valtionyhtiöt ovat ennenkin olleet hankala purtava niistä vastanneille ministereille.
Veikkauksen ja Postin tapauksissa on yhteistä se, että vaikka yhtiöiden johto on toiminut tökerösti, se on itse asiassa vain paljastanut lainsäädännössä olevat valuviat. Veikkauksen kohdalla ongelma on siinä, että valtion ja muiden hyödynsaajien intressi monopolin ylläpitämiseen on eri kuin EU:n edellyttämä perustelu. EU:n mukaan rahapelimonopolin edellytyksenä on rahapeliongelmien vähentäminen, rikollisuuden torjunta ja kuluttajien suojelu. Pelien tuottoa hyviin tarkoituksiin voidaan pitää vain ”suotuisana sivuseurauksena.”
Sekä Veikkauksen hallitus että toimiva johto on kuitenkin yksiselitteisesti korostanut tuottojen merkitystä. Tällä on myös ollut – jo ennen Paateroa – omistaohjausministerin selkeä hyväksyntä. Sama piti paikkansa jo aikaisemmin, kun peliyhtiöitä ja ohjaavia ministeriöitä oli useita. Toimitusjohtaja Sarekosken huokailu poliitikkojen asettamista kovista paineista on totta, mutta tähän asti toimiva johto on myös erittäin halukkaasti näihin paineisiin sopeutunut. ”Tuotto edellä mennään”, on tuttu sanonta yhtiön sisällä.
Kysymys on siis kaksinaisesta roolista, itse asiassa kaksinaismoraalista. Kun julkisuudessa nousi kritiikki Veikkauksen mainonnasta, alkoi dikotomia paljastua. Veikkauksen johdon toimenpiteet ovat välttämätöntä reagointia julkiseen kritiikkiin, mutta ne eivät muuta tilannetta, jossa syyt ovat syvemmällä. Valtion täytyy päättää kumpaa se noudattaa, finanssivaltion käskyä haalia rahaa mahdollisimman paljon vai suojelijavaltion tahtoa suojella kansalaisiaan peliriippuvuudelta. Tätä ohjataan lainsäädännöllä. Ministeri Paateron ensi kommenteissa Veikkauksen uuteen ”vastuullisuuteen” kannettiinkin huolta lähinnä tuottojen alenemisesta.
Myös Postin tapauksessa juuret ulottuvat myös paljon nykyistä työehtokiistaa kauemmas ja syvemmälle. Viime kädessä tässäkin on kyse siitä samasta: onko Postin tehtävä ”pärjätä kilpailijoilleen” vai tuottaa yhteiskunnalle (so. kansalaisille ja yrityksille) sen tarvitsemia posti- ja logistiikkapalveluja. Tätä myös ohjataan lainsäädännöllä.
Mitä tulee työntekijöiden asemaan Postissa, en voi sanoa asiaa paremmin kuin pääministeri Antti Rinne syyskuussa YLE:llä: ”Emme tule hyväksymään ihmisten palkanalennuksia. Vuosia on Postin sisällä jatkunut tilanne, jossa porukkaa pistetään pellolle, vaaditaan palkkojen alentamista, haetaan keinoja joilla voidaan sitä hyvin pienestä tulosta, jota postilaisille maksetaan kuukaudessa palkkaa, vielä leikata. Se ei ole oikea tapa hoitaa näitä asioita. Tilannetta kärjistää se, että samaan aikaan Postin johdon palkkiot ovat nousseet merkittävästi” ”Se on minusta käsittämätöntä, huonoa johtamista, koskettaa myös Postin hallituksen työskentelyä. En todellakaan anna isoa arvosanaa näiden asioiden hoitamisesta sen paremmin Postin johdolle kuin sen hallituksellekaan.”
Molempia yhtiöitä koskee siis sama vaatimus: on selkeytettävä yhtiöiden toimintaa ja sen tarkoitusta koskevaa lainsäädäntöä ja omistajaohjauksen linjauksia. Veikkauksen kohdalla se tarkoittaa sen selventämistä, että yhtiön ydintehtävänä on rikollisuuden torjunta, peliongelmien vähentäminen ja kuluttajien suojelu. Postin kohdalla se tarkoittaa sitä, että Postin ydintehtäväksi määritellään julkisen palvelun tehtävä posti- ja logistiikkatoiminnassa. Yhtiöille on valittava hallitukset, jotka noudattavat lakia ja siinä määriteltyä tarkoitusta. Valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosaston ja omistajaohjausministerin on valvottava hallitusten toimintaa. Ja hallitusten on valittava yhtiöille toimitusjohtajat, jotka noudattavat lainsäädäntöön pohjautuvaa strategiaa ja kykenevät suoriutumaan tehtävistään. Hallintoneuvostot ja muut koristeet voi riisua pois. Hallintoneuvostojen tehtävänä on luoda illuusio parlamentaarisesta valvonnasta, mutta tosiasiassa ne toimivat vain yhtiön toiminnan legitimaattorina sidosryhmiin (kuten eduskuntaan) päin.
Vaihtoehtona on, että ennen pitkää niin Posti kuin Veikkauskin viedään pörssiin.