Seppo Niemelä kirjoitti Santeri Alkion syntymän 150. vuotispäivän aattona vuonna 2012 kirjan Ajankohtainen Alkio. Niemelä ei voinut silloin aavistaa kuinka ytimekäs ja naulan kantaan osuva hänen kirjansa titteli on tänään, seitsemän vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen.

Kepussa on Juha Sipilän koko pääministerikauden ajan ollut suuri joukko jäseniä, jotka ovat olleet tyytymättömiä puheenjohtajaansa, koska tämä ei tunne eikä arvosta alkiolaisuutta, joka on kepun alkuperäinen ja historiallinen ideologia. Nyt kun Sipilä muina miehinä kukkoilee hallitusneuvotteluissa tämä tyytymättömyys on purkautunut tuoreen uutistiedon mukaan Maakansassa harmitteluksi, että miestä ei erotettu jo viime kesän puoluekokouksessa. Kepussa todella kuohuu.

Olen mukana monipuolueisessa (vertaa sanaan: monikulttuurisessa) keskustelupiirissä, jossa teimme ennen eduskuntavaaleja vaaliveikkauksen: kuinka monta paikkaa kukin puolue tulee saamaan? Minun veikkaukseni sattui osumaan lähimmäksi. Voittoni kunniaksi ryhmämme kepulainen puheenjohtaja lahjoitti minulle Seppo Niemelän kirjan. Tulkitsin sen häneltä kaksikärkiseksi kannaotoksi, yhtäältä puolueensa tilaan, toisaalta alkaviin hallitustunnusteluihin.

Tunsin Seppo Niemelän, joka kuoli vuonna 2015 ehtimättä viettää 70. vuotispäiviään. Aivan mainio ja viisas mies. Hän oli ennen kaikkea sivistysmies, mutta siinä roolissa tiiviisti puoluemies. Hän toimi vuosina 1976 – 1982 Alkio-opiston opettajana, vuosina 1986 – 1991 Suomenmaan päätoimittajana ja vuosina 1991 – 2003 Maaseudun sivistysliiton pääsihteerinä. Hänen uransa kruunasi toiminta vuosina 2003 – 2007 virkamiehenä Valtion kansalaisvaikuttamisen ohjelman johtajana.

Ohjelman käynnisti Matti Vanhasen hallitus Seppo Niemelän tuottaman esityksen pohjalta. Sitä ohjelmaa saamme kiittää mm. ns. ajatushautomot mahdollistaneesta lainsäädännöstä. Niemelän demokraattinen ajatus oli, että julkisen keskustelun taso nousisi, jos jokaista puoluetta lähelle voitaisiin perustaa julkisen rahoituksen tuella toimiva ajatushautomo. Saatu kokemus ajatushautomoista osoittaa, että Seppo Niemelä oli aivan oikeassa.

Niemelän Ajankohtainen Alkio (Maahenki Oy, 2012) on noin sataan sivuun puristettu mainio opas Alkion ajatteluun. Samalla kirja on myös katsaus Alkion yhteiskunnalliseen ja poliittiseen toimintaan. Toivottavasti kirjaa on levitetty tehokkaasti Kepun kentässä. Hyvää kirjaan tutustuminen tekee jokaiselle puoluekantaan katsomatta.

Meille ollaan nyt kasaamassa hallitusta, jossa runkona on kaksi suurta puoluetta, perinteinen työväenpuolue SDP ja perinteisesti viljelijöitä ja maaseudun yrittäjiä edustava Kepu. Ideologisesti pinnallisen uusliberaalin kauden pitäisi nyt jäädä historiaan. Se pitää aktiivisesti jättää historiaan. Modernia ympäristötietoisuutta edustavat Vihreät tuskin asettuvat tässä asiassa esteeksi, pikemminkin päinvastoin. Nyt edellytetään demokratian, tasa-arvoihanteiden ja yhteiskunnallisen solidaarisuuden ymmärtämistä tavalla, joka katkaisee 1970/1980- lukujen vaihteesta alkaneen pinnallisen kaupallisen kulttuurin ylivallan.

Työväenliikkeen perinteiset ihanteet, alkiolainen porvarillisuus, ajankohdan vaatimukset ymmärtävä ekologinen tietoisuus sekä kaikkien näiden suuntausten ja RKP:n sivistysihanteet voivat olla – jos niin tahdotaan! – luja perusta muutokselle. Muutos tarvitsee lujan perustan. Sen on kestettävä sekä kaupallisen kulttuurin seireeninlaulut että nationlistisen populismin ruma rummutus. Nyt on mahdollisuus siirtyä politikoinnista päämäärätietoisen politiikan tekoon. Kysymys on yhtäältä suomalaisen yhteiskunnan sisäisestä rakentamisesta ja toisaalta Suomen roolin rakentamisesta poliittisesti turbulentissa ja ekologisesti uhanalaisessa maailmassa.