Olin Vasemmistoliiton viime puoluekokouksessa sen periaatevaliokunnan jäsen. Kokoukselle oli tehty ehdotus, että luonnoksen sanaparin ’demokraattinen sosialismi’ sijaan käytettäisiin sanaparia ’sosialistinen demokratia’.
Yritin valiokunnassa puolustaa tätä ohjelma-luonnosta vastaan tehtyä ehdotusta, mutta hävisin. Taisin jossakin puoluekokouksen jälkeen kirjoittamassani blogissa mainitakin asiasta, mutta tunnen nyt tarvetta palata asiaan. Välittömän aiheen siihen antaa se, että tänään lanseerataan tanskalaisen Pelle Dragstedin kirja ”Pohjoismainen sosialismi – kohti demmokraattista taloutta”.
Se on monessa mielessä hyvä ja tervetullut käännöskirja, ei vähiten siksi, että siinä esitellään laajasti ja esimerkillisellä tavalla tanskalaista osuustoimintaa. Luultavasti palaan kirjaan lähiaikoina tarkemmin uudessa blogissa. Nyt totean vain lyhyesti, että Dragsted käyttää kirjansa läpi sanaparia demokraattinen sosialismi. Sehän ei sinänsä ole tietenkään sensaatiomaista, mutta monen mielestä sitä saattaa olla se, että laaja osuustoiminta edustaa Dragstedin mielestä sosialismia, ja juuri demokraattista sosialismia.
Kirja, sosialismi ja demokraattinen sosialismi tulevat siis ehkä olemaan puheenaihe lähipäivinä, hyvä niin!
Miksi puolsin puoluekokouksen valiokunnassa sanaparia ’sosialistinen demokratia’? Perusteluni ovat seuraavat:
1 Vaikka ’demokraattinen sosialismi’ tunnettiin käsitteenä jo ennen Neuvosto-Venäjän syntyä, sanapari tuli jatkuvaan, aktiiviseen ja yleiseen käyttöön välittömästi kylmän sodan alettua. Sillä haluttiin korostaa ennen kaikkea sosiaalidemokratian demokraattisuutta ja samalla kaiken kommunismin (siis myös länsimaisen) epädemokraattisuutta.
2 On tunnettua, että Suomen SKP sanoutui irti Neuvostoliiton epädemokraattisesta yhteiskuntamallista ensin käytännössä vuonna 1966 ja sitten ohjelmallisesti vuonna 1969. Vain pari vuotta myöhemmin samoin tekivät useimmat Länsi-Euroopan kommunistipuolueen. Yleisesti ajateltiin, että niistä tuli demokraattisen sosialismin kannattajia.
3 ’Demokraattinen sosialismi’ on siis oleellisesti kylmän sodan kieltä.
4 Suurin ongelma tuossa ilmaisussa on, että se ei problematisoinut silloin eikä myöhemminkään käsitettä sosialismi. Sekä sosiaalidemokraatit että kommunisti olivat vuosikymmeniä yhtä mieltä siitä, että sosialismi tarkoittaa kaikkia tuotantovälineiden (siis pääomien) valtiollista omistamista. Epiteetti ’demokraattinen’ tarkoitti, että tavoitteeseen pyritään vain demokraattisesti ja rauhanomaisesti, ja kun siihen on päästy, taloutta tultaisiin hallinnoimaan demokraattisesti.
5 Jo 60-luvulla ’sosialismin’ määritteleminen kaikkien pääomien valtiolliseksi omistukseksi alkoi tuntua epäilyttävältä koko vasemmiston keskuudessa. Hyvinvointi-valtiolliset saavutukset kaikissa länsimaissa alettiin vasemmiston keskuudessa nähdä yhä useammin siinä mielessä sosialismin saavutuksina, että ne edustivat perinteistä sosialistista arvomaailmaa
6 Neuvostoliitto sanoi jo 1960-luvulla edustavansa ’ainoaa reaalisesti olemassa olevaa sosialismia’. Tämä tavallaan hyväksyttiin (Karl Kautskyn idea-perintöä kunnioittaen) lännen sosiaalidemokratian keskuudessa, ja siitä tehtiin se johtopäätös, että omaa liikettä ei haluttu enää luonnehtia sosialistiseksi, vaan mieluummin sosiaalidemokraattiseksi.
7 Suomessa lehdistön tapa jakaa puolueet sosialistisiksi ja ei-sosialistisiksi jatkui pitkään. Tästä sinänsä historiaa oikein tulkitsevasta tavasta kuitenkin luovuttiin vähitellen 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa.
8 Kaikkea keskustelua sosialismista on varjostanut ja varjostaa edelleen Neuvostoliiton olemassaolo. Nyt on aika palata ’sosialismin’ käsitteen ymmärtämisessä aikaan ennen ensimmäistä maailmansotaa ja Neuvosto-Venäjän syntyä. Sosialismi syntyi arvo-perustaisesti edistämään liberalismin ohjelman ’vapaus-veljeys-tasa-arvo’ aitoa toteuttamista ja vastustamaan pääomien omistamisen mahdollistamaa ylivaltaa ja ihmisten eriarvoisuutta.
9 Liberalismin ohjelma sosialistisesti tulkittuna on tänään yhtä ajankohtainen kuin se oli ennen vuotta 1914.
10 Liberalismin ohjelma on toteutunut länsimaissa erittäin pitkälle demokratian yleisen hyväksymisen merkityksessä hallintomuotona.
11 Itse asiassa demokratia on länsimaissa hyväksytty varsin pitkälle elämänmuotona, mutta sosialistinen vasemmisto voi edelleen esittää erittäin oikeutetusti vaatimuksia, jotka koskevat tasa-arvon ja solidaarisuuden toteuttamista. Sosialistinen vasemmisto voi onnitella itseään osallisuudestaan tapahtuneeseen valtavaan yhteiskunnalliseen kehitykseen, mutta matka on kesken.
12 Demokratia pitää ymmärtää ihmiskunnan (vaikka toistaiseksi vielä vähemmistön) lopulliseksi ja peruuttamattomaksi saavutukseksi. Me menemme maailmassa eteenpäin keskustellen ja asioista yhteisesti sopien. Vakavasti otetussa demokratiassa on aina kysymys arvovalinnoista. Enemmistön mielipide ratkaisee, mutta vähemmistöä ei koskaan tukahduteta. Keskustelu jatkuu demokratiassa ikuisesti.
13 Sosialismi on vasemmistolle demokratian määre kaikkien niiden tulkintojen vuoksi, jotka annamme käsitteille vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Siksi ideologiaamme on syytä luonnehtia sosialistiseksi demokratiaksi.
14 ’Demokraattinen sosialismi’ on parhaimmillaan epätoivoinen korjausliike siihen sosialismin Neuvostoliiton malliseen määritelmään, joka sosialismin määritelmänä hallitsee edelleen kieltä, vaikka se realistisena vaihtoehtona on ollut jo pitkään kuollut.
15 ’Sosialistinen demokratia’ puolueen ideologian luonnehdintana panee ihmiset aidosti miettimään, mitä vasemmisto mahtaa tarkoittaa sosialismilla tänä päivänä. Se on hyödyllistä ja opettavaista pohdiskeltavaa.