Akatemiatutkija Timo Miettinen on kiistämättä yksi aikamme huomattavimpia suomalaisia intellektuelleja. Hänen tekstejään kannattaa aina lukea.
Hänen tuorein panoksensa julkiseen keskusteluun on tämän päivän (9.3.2025) Hesarissa essee, jonka hän on otsikoinut: Trump murskaa myytin Yhdysvaltain erityisasemasta.
Taidan olla aika lailla eri mieltä esseen otsikon väitteestä, vaikka mielestäni ymmärränkin sen logiikan, joka on saanut Miettisen kirjoittamaan esseensä otsikon juuri noin. Hän siteeraa entistä varapresidentti Dic Cheneytä, jonka kymmenen vuotta sitten kirjoittaman kirjan otsikko oli Exceptional: Why the World Needs a Powerful America.
En ole lukenut tuota kirjaa, mutta luulen, että Cheney vetosi sekä Yhdysvaltojen maailmanlaajuiseen liberaaliin ideologiseen johtajuuteen – itse asiassa hegemoniaaan – että siihen sotilaalliseen ylivoimaan, jota USA on sekä käyttänyt sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestyksen ja YK-regiimin ylläpitämiseen, että valitettavasti myös voimansa väärinkäyttämiseen, jonka se on aina legitimoinut falskilla ideologisella puheella.
Miettinen toteaa, että Kansainliiton ideoijan presidentti Woodrow Wilsonin ajattelua on kutsuttu ekseptionalismiksi, koska siihen on liitetty ajatus USA:sta maailman poliisina. Koko tuo ajatus sääntöpohjaisesta kansainvälisestä järjestyksestä, joka sai ensimmäisen voimakkaan reaalisen sysäyksensä Kansainliitosta, olikin tietysti 1800-luvun perspektiivistä katsoen very exceptional. Se oli maailmanhistoriallisesti aivan uutta, mutta YK:n perustamisen myötä se niin sanoakseni vakiintui ja normalisoitui eli muuttui yleismaailmallisesti hyväksytyksi normiksi. Olemme nyt eläneet jo kahdeksan vuosikymmentä tässä normaaliudessa.
Hyvä niin, koska maailma tarvitsee sekä demokratiaa että yhteisesti hyväksytyn sääntö-pohjaisen kansainvälisen järjestyksen.
Jopa Kiina ja Venäjäkin ovat aivan hiljan vannoneet tämän normaaliuden nimiin. Kannattaa palauttaa mieliin se juhlallinen julkilausuma, jonka nämä presidentit antoivat yhdessä Kiinan talvi-olympialaisten avajaisten yhteydessä. Julkilausumassa ylistettiin sekä YK:ta että demokratiaa – joista näillä molemmilla mailla on toki käytännössä kovin toisenlaiset tulkinnat verrattuna esimerkiksi Suomeen ja muuhun Eurooppaan.
Kaikki riippuu aina siitä, miten asioita katsoo. Sen normaaliuden näkökulmasta, jota sääntö-pohjainen kv-järjestys edustaa,Trump siis pikemminkin rakentaa USA:lle hyvin kummallista erityisasemaa. Sitä on verrattu sekä 1800-luvun imperialistisiin suurvaltoihin että 1930-luvun Hitlerin Saksaan. Timo Miettinen itse – minusta todella oivaltavasti! – etsii Trumpin ideologisista tausta-ajatuksista piirteitä, jotka viittaavat 1900-luvulla yleisen liberaalin teorian radikaaliin uudelleen tulkintaan – eli siis siihen, mitä länsimaisessa yhteiskuntatieteessä on yleisesti kutsuttu uusliberalismiksi.
Trumpin uusliberalismin Miettinen tiivistää napakasti kolmeen elementtiin: 1) sosiaalisten siteiden heikentämiseenyksilökeskeisyyden nimissä, 2) politiikan typistämiseen historiattomaksi intressi-kamppailuksi, ja 3) siihen ajatukseen, että valtiota tulee johtaa kuin yritystä.
Tämän uusliberalismin ja kaiken oman vouhkaamisensa vihollisiksi Trump on nimennyt DEI-ohjelmat ja woke-idelologian, käytännössä siis aivan normaalit pyrkimykset rakentaa demokraattisempaa ja sosiaalisesti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa ja maailmaa. Olemme tekemisissä hyvin kummallisen komeljanttarin kanssa.
Kaiken tämän takia minää en sanoisi, että ”Trump murskaa myytin Yhdysvaltain erityisasemasta”. Se on hämäävä ilmaisu. Sanoisin pikemminkin, että Trump rakentaa Yhdysvalloille hyvin kummallista ja hyvin vaarallista erityisasemaa ja hän perustelee sitä myyteillä ja valheilla, joilla hän demonisoi kaiken omasta ajattelustaan poikkeavan. Hän tulee näin rakentaneeksi hyvin vaarallista kyynisyyden kulttuuria.
On tärkeätä ymmärtää, että demokratian avulla mitään yhteiskunnallista edistystä – ihmisoikeuksia, tasa-arvon lisäämistä,taloudellisten erojen kaventamista, maapallon asuttavana säilyttämistä jne jne – ei kyetä puolustamaan yleisen kyynisyyden ilmapiirissä. Pahin virhe, johon aikamme valitettavasti on syyllistymässä, on ymmärtää kyynisyys realismiksi.