Olli Tammilehto on kirjoittanut Vasemmistofoorumin ylläpitämälle tutkijafoorumi-palstalle polemiikin Tuomas Nevanlinnan blogin johdosta. Blogi on julkaistu Ylen sivustoilla osoitteessahttps://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/03/28/tuomas-nevanlinna-poikkeustilan. Sen koko otsikko on: ”Poikkeustilan julistaminen on äärimmäistä vallankäyttöä, mutta ratkaiseva hetki on kun se lakkautetaan”.

Kommentoin tutkijafoorumin sivustolla Olli Tammilehdon polemiikkia toteamuksella: ”Voi olla, että torjuntatoimet ovat ylimitoitettuja, mutta se ei vähennä eikä mitätöi Nevanlinnan esseen arvoa”.

En halua sananvaihdon tuomariksi. Oleellista on on, että Nevanlinnan essee on erinomaista pohdiskelua korona-epidemian johdosta määrättyjen rajoitusten ja valtiosääntö-oikeudellisen poikkeustilan julistamisen merkityksestä – aivan erityisesti pidemmällä aikavälillä.

Luulen, että aika moni on kysynyt huolestuneena, ovatko Unkarin Viktor Orbánin saamat täysin vapaat valtuudet tie, joka johtaa maan viimeaikaisesta proto-fasismista aitoon ja täyteen totalitaariseen fasismiin, vai onko kyse vain poikkeustilasta, joka lakkaa aikanaan, kun koronan ote kirpoaa. Onko Orbán sittenkin vain opportunisti, joka käyttää poikkeuksellista tilannetta hyväkseen? Palaako hän aikanaan järjestykseen jo pelkästään EU:n jäsenmaiden demokratiaa ja oikeusvaltiota koskevien velvoitteiden ja sitoumusten takia?

Toinen kysymys, joka liittyy läheisesti edelliseen, on tietysti: onko olemassa vaara, että ”unkarin tauti” tai ”Orbánin-tauti”leviää muihin maihin Euroopassa?

Jos tietäisin vastauksen noihin kysymyksiin, kertoisin sen. Vaan enpä tiedä. Tyydyn siksi pohdiskelemaan, onko olemassa joitakin perusteita sille, että ”unkarin tauti” ei leviä, että EU-maiden demokratia kestää, ehkä peräti voimistuu. Voisiko olla niinkin, että oikeusvaltio ja demokratia vahvistuisivat muuallakin kuin Euroopan unionin jäsenmaissa?

Kiinnitän huomiota oikeusvaltion ja demokratian väliseen suhteeseen. Kaikki vakaat demokratian ovat yleensä myös oikeusvaltioita (joskaan eivät välttämättä täydellisiä). Vakaista oikeusvaltioista tiedämme, että ne ovat historian kuluessa yleensä muuttuneet demokratioiksi. Oikeusvaltio ja demokratia ovat siis loogisesti eri asioita. Molemmat käsitteet on pidettävä kunniassa.

Euroopan historian voi nähdä niin – eikä se ole kovin huono tapa nähdä historia – että asia jota nimitämme kehitykseksi toi meidät tilanteeseen, jossa Euroopan unioni saattoi alkaa nähdä itsensä arvo-yhteisönä, jonka jäsenvaltioissa tulee noudattaa ja kunnioittaa demokratian ja oikeusvaltion pelisääntöjä.

Varsinkin vasemmiston on syytä ymmärtää perusteellisesti, että sekä oikeusvaltio, että demokratia ovat prosessuaalisia, ts. pelisääntöjä koskevia käsitteitä. Ne siis eivät sinänsä takaa – vahvasti olemassa ollessaankaan – sosiaalista oikeudenmukaisuutta, mutta ne mahdollistavat sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tehokkaan tavoittelun. Sosiaalista oikeudenmukaisuutta lisäävien lakien säätäminen tapahtuu demokraattisissa prosesseissa. Se että jokaisen yksilön demokraattiset ja sosiaaliset oikeudet toteutuvat, varmistetaan moitteettomasti toimivan oikeusvaltion prosesseissa.

Orbán ja hänen puolueensa Fidesz ovat onnistuneet kiihottamaan unkarilaiset omituiseen ulkomaalaisiin ja etnisiin vähemmistöihin kohdistuvaan epäluuloon ja vihamielisyyteen. Aivan erityisen omituista on se Fideszin vihapuhe, jota he kohdistavat George Sorosiin, kaikkien aikojen menestyneinpään (nykyisin USAssa asuvaan unkarilaissyntyiseen) miljardööriin, joka on rahoittanut lukuisia demokratiaa ja oikeusvaltiota edistäneitä koulutusprojekteja kaikissa itäisen Keski-Euroopan maissa. Jos Fidezsin Sorosiin kohdistama viha johtuu Sorosin juutalaisesta perhetaustasta, on se sitäkin hävettävämpää.

Unkarilla ei ole komeata demokratia-historiaa, uljasta nationalistista historiaa sitäkin enemmän, mutta sillä on pitkä sivistyshistoria. Siksi on syytä kysyä, eikö tämän ”veljeskansan” olisi jo korkea aika omaksua oikeasti demokraattiset arvot ja ottaa vakavasti niihin sitoutumisensa, eikä antaa jonkin Orbánin puolueineen huijata itseään vuodesta toiseen?

Voisiko korona-kriisi olla unkarilaisille silmien avaaja? Unkarilaisille on yritetty syöttää väite, että korona-viruksen tuloon Unkariin ovat syyllisiä ulkomaalaiset. Eikö tämä ole niin paksu juttu, että se vihdoin avaa unkarilaisten silmät?

Mitä EU:n tulee tehdä? On hyvä, että Fidezsin toiminta Euroopan kansasanpuolueen parlamenttiryhmässä on jäädytetty. Kaikki EU:n parlamenttiryhmät voivat tehdä paljon; on kysymys EU:n perusarvoista ja poliittisesta sivistyksestä. Mutta kun kaikki tämä on sanottu, on tärkeätä muistaa, että Unkarin demokratia on unkarilaisten käsissä. Kysymys on siis perimmältään siitä, miten unkarilaiset saadaan ymmärtämään, että Fidezsin kannattaminen on sivistymättöntä. Ongelma ei ole Orbán vaan se, että hänen politiikkaansa kannatetaan.

Entä sitten laajempi, globaali näköala?

Älykkäät ihmiset ovat voineet havainnoimalla ympäristöään jo parin sadan vuoden ajan havaita ja ymmärtää, miten keskinäis-riippuvaisia me kaikki maapallon ihmiset olemme. Voiko meneillään oleva korona-epidemia olla se herättäjä, joka havahduttaa vielä paljon voimakkaammin ja laajemmin tämän asian tiedostamiseen? Toivottavasti.

Älykkäimmät kommentaattorit sanovat, että tässä tilanteessa ymmärretään, että globaaleihin ongelmiin on haettava globaaliin yhteistoimintaa perustuvia ratkaisuja. Paavi on vedonnut nyt korona-tilannetta ajatellen sellaisen toiminnan puolesta, samoin YK:n pääsihteeri. Mihail Gorbatsov, eläkkeellä oleva Neuvostoliiton viimeinen presidentti, palauttaa omassa vetoomuksessaan ihmiskunnan mieliin, että hän ja Yhdysvaltain presidentti Reagan saivat aikaan terveen järjen ratkaisun ydinase-varustelu -kierteen katkaisemiseksi.

Terve järki kehottaa nyt ymmärtämään entistä syvällisemmin ihmisten keskinäisen riippuvuuden luonteen, laajuuden ja lopullisuuden. Siitä voi – ja mielestäni tulee – tehdä poliittis-eettisiä johtopäätöksiä sekä kansallisella, että kansainvälisellä, globaalilla tasolla.

Tärkein johtopäätös tässä suhteessa on, että me tarvitsemme uudet pelisäännöt markkina-taloudellemme. Siihen on monta ajankohtaista syytä: surkea, mutta täysin tarpeeton köyhyys, älytön ja täysin tarpeeton super-rikkaus, ilmastonmuutoksen torjunta, koronan voittaminen ja kaikkien tulevaisuudessa mahdollisten pandemioiden estäminen.

Me tarvitsemme markkinatalouden ilman kapitalismin saatanallista anarkiaa. Me tarvitsemme aikuisten ihmisten demokratian, joka ottaa kehityksestä vastuun.