En yleensä osta iltalehtiä. Tänään (5.7.2023) ostin Ilta-Sanomat. Lehti näytti keskittyvän Orpon hallituksen alkutaipaleen vaikeuksiin. Kiinnostuin katsomaan, miten lehti niitä käsittelee.
Pääjuttu oli odotetusti ministeri Vilhelm Junnilan eroon liittyneestä kohusta. Lehti kertoo, että varsinkin saksalaismedia on tylyttänyt ensiaskeleitaan ottavaa Orpon hallitusta ja muistuttaa samalla, että Saksa on ollut Suomen tärkein kauppakumppani vuodesta 2014 lähtien.
Saksan natsimenneisyys on saksalaisille arka paikka. Maa tekee edelleen töitä menneisyytensä hallitsemiseksi. Uusi kansallismielinen populistipuolue AfD (Vaihtoehto Saksalle) on nostanut aiheen uudelleen ajankohtaiseksi, kun runsas vuosikymmen sitten monet saksalaiset jo ajattelivat, että aihe kuuluu enää vain historiaan.
Ei siis ole ihme, että Vilhelm Junnilan natsi-vitsailu on saanut runsaasti huomiota Saksassa. Viiden naispuheenjohtajan hallituksen maailmalla saaman valtavan positiivisen huomion jälkeen Suomen maineelle – erityisesti tietysti kauppakumppanina! – ei tee hyvää, jos näyttää siltä, että Suomessa on voinut nyt nousta ministeriksi henkilö, joka on ilmaissut – tai ainakin näyttää ilmaisseen – natsisympatioita.
Ilta-Sanomat oli otsikoinut pääjuttunsa räväkästi:’ ”Kauhujen hallitus” nousi otsikoihin’. Kauhujen hallitus ei siis ollut Ilta-Sanomien keksintö, vaan lainaus saksalaislehdestä.
Suomen maineella ulkomailla on väliä, olletikin kaupankäynnin kannalta. Olletikin Saksassa, mutta kyllä muuallakin. Mielessäni persujen innostus (josta tapaus Junnila on vain yksi esimerkki) rinnastuu mielessäni tyhmyydessä Ruotsissa tehtyihin koraanin polttamisiin. Turkissa Ruotsin hallitus on pantu niistä vastuuseen, vaikkei sillä ole mitään muuta tekemistä polttamisten kanssa kuin se, että sananvapauden nimissä Ruotsi ei ole kriminalisoinut typerään tekoa.
Lehden pääkirjoitus on lehden kanta, eikä sitävoi tulkita miksikään muuksi kuin vakavaksi varoitukseksi Orpolle. Otsikon merkitys tuskin jääkään Opolta (ja kokoomukseltakaan) ymmärtämättä: ”Orpon haaste on Orpo itse”.
Kirjoitus luettelee joukon ongelmia, jotka lehden mukaan kristallisoituvat Orpon henkilöön: Pystyykö Orpo pääministerinä pitämään hallituksensa yhtenäisenä? Onko pääministerillä langat käsissään, ja onko hänellä tarvittavaa auktoriteettia luotsata liitoksistaan natisevaa hallitusta eteenpäin?
Lehti ei ilmaise kovin selvästi ongelmaa siten kuin lehti sen perimmältään ilmeisesti näkee. Autan hieman. Lehdellä ei ole mitään sitä vastaan, että Orpon hallitus toteuttaa sosiaalipoliittisen kuristusohjelmansa. Se kuuluu talouden tasapainoittamiseen. Ongelma lehdelle olisi liian jyrkkä puuttuminen työperäiseen maahanmuuttoon. Sen liiallinen rajoittaminen on vastoin elinkeinoelämän etuja.
Mikä on jutun opetus?
Nykyinen hallitus ei missään tapauksessa ole suomalaisen yhteiskunnan etujen mukainen. Jo nyt on hallituksen taipaleella tapahtunut niin paljon, että siitä voidaan rakentaa oppikurssi Suomen kansalle. Sillä siitä on kysymys, oppimisesta! Oikeastaan pois-oppimisesta! Emme olisi tässä tilanteessa, ellei perussuomalaisten puolue nauttisi sitä tolkuttoman suurta kannatusta, jonka se sai vaaleissa.