Puhe Kävelypässeille
Oodin edustalla 11.3.2024
Hyvät pässit!
Kiitos kutsusta ja onnitteluni teille, jotka olette valinneet näin mahtavasti symbolisen paikan tämänkertaisen kävelynne lähtöpaikaksi. Paikka pursuaa demokratian, sananvapauden ja sivistyksen symboleja.
Olette pyytäneet minua puhumaan rauhaan liittyvästä teemasta. Lukuisia mahdollisuuksia tuli mieleeni, mutta päädyin lähtemään liikkeelle entisestä tasavallan presidentistä Sauli Niinistöstä.
Venäjän hyökkäykseen Ukrainaan viitaten Niinistö sanoi kerran, että ”kasakka ottaa kaiken minkä irti saa”. Se oli epäilemättä tulkittava yritykseksi ymmärtää Venäjän motiivia. Muuten kohtuullisesti tehtävästään selvinneeltä presidentiltä tuo lausuma oli onneton.
Siinä sitä kammottavaa tointa, hyökkäyssodan aloittamista, yritetään selittää yhden presidentin, hänen hallituksensa ja mahdollisesti koko kansankin luonteella ja pysyvällä käyttäytymis-taipumuksella. Se ei tarkasti ajatellen eroa kovinkaan paljon siitä liiankin yleisestä kansanomaisesta mielikuvasta, että ”ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi”.
Itse ajattelen, että hyökkäys Ukrainaan on nähtävä Neuvostoliiton hajoamis-sotana ja tapahtumana, joka on paljolti analoginen Hitlerin päätökselle aloittaa toinen maailmansota ja elintilan valloittaminen idän alempiarvoisilta kulttuureilta Saksalle. Molemmissa tapauksissa nationalismi oikeuttaa hyökkäyksen, siis toimen, joka sääntö-peräisessä kansainvälisessä järjestyksessä on ehdottomasti kielletty.
Sääntö-peräinen kansainvälinen järjestys oli tässä suhteessa täysin selvä asia jo ensimmäisen maailmansodan ja Kansainliiton perustamisen jälkeen. Toinen maailmansota ja YK:n perustaminen ovat tehneet sääntöperäisen kansainvälisen järjestyksen käsitteen täysin yksiselitteiseksi. Hyökkäyssota suvereenia valtiota vastaan on rikos. Minusta se on poliittisista rikoksista kauhistuttavin. (Ajattelen näin oikeastaan riippumatta siitä, käytetäänkö puhjenneessa sodassa vain konventionaalisia aseita, vai turvaudutaanko myös – huonon sotaonnen parantamiseksi – ydinaseisiin.)
Kannattaa kiinnittää huomio myös siihen, että Neuvostoliitto, joka oli yksi alkuperäisistä viidestä ydinasevaltiosta, oli YK:n turvallisuusneuvoston jäsen. Sen paremmin Yhdysvallat kuin Neuvostoliittokaan eivät käyttäytyneet kylmän sodan aikana täysin moitteettomasti suhteessa kv-järjestyksen sääntöperäisyyteen. Molemmat käyttäytyivät kuitenkin riitävän hyvin, jotta järjestelmän sääntö-peräisyys säilyi ja itse asiassa vahvistui yleisesti hyväksyttynä normina. Kysymys oli tietysti ns. proxy-sodista, joissa USA ja NL esiintyivät ”järjestyksen ylläpitäjinä”.
Se taisi olla vuosi 2007, jolloin Putin tokaisi, että ”Neuvostoliiton hajoaminen oli 1900-luvun suurin geopoliittinen katastrofi”. Silloin hän oli jo pitkällä rakentamassa yhdessä patriarkka Kirilin ja ortodoksisen kirkon kanssa sitä pyhän äiti Venäjän tuhatvuotista historiaa, joka heidän mielestään määritti ne legitiimit alueet, joihin Venäjän vallan tulee ulottua. Ottamalla käyttöön sivilisaation käsitteen hän kielsi sääntö-peräisen maailmanjärjestyksen legitimiteetin ja asetti sen tilalle ”venäläisen maailman” käsitteen.
Se on venäläisessä ajattelussa ollut paluuta menneeseen, regressio.
Eurooppalainen fasismi ja erityisesti saksalainen kansallissosialismi oli hyvin samanlainen regressio. Saksalaisista on kuitenkin toisen maailmansodan jälkeen tullut varsin mallikelpoinen demokraattinen kansakunta. Niin sanoakseni ihmis-aineksena venäläiset ja saksalaiset eivät eroa toisistaan. Jos saksalaiset ovat pystyneet tulemaan mukaan nykyaikaan, demokratiaan ja sääntö-peräisen maailmanjärjestyksen kunnioittamiseen, pysyvät siihen venäläisetkin.
Varoittelut, että venäläisten kanssa ei pidä tehdä rauhaa ennen kuin se on hävinnyt Ukrainassa totaalisesti, eivät ole viisaita. Venäjä on nyt hävinnyt jo aivan riittävästi ymmärtääkseen, että unelma imperiaalisesta Venäjästä ei ole tätä päivää. He joutuvat ymmärtämään, että venäläisen sivilisaation käsite ei voi korvata sääntö-peräisen maailmanjärjestyksen valtio-suvereniteetin käsitettä. Tämän ymmärtäminen tulee samalla olemaan askel siihen ymmärrykseen, että omaksumalla aktiivisesti demokratian ja sääntö-peräisen kansainvälisen järjestyksen käsitteet Venäjä pääsee mukaan maailman kansojen globaaliin yhteisöön tasaveroisena, mutta luonnonvaroiltaan rikkaana kansakuntana, joka kykenee helposti tarjoamaan kansalaisilleen hyvän elämän, ja hyötymään kansainvälisestä kaupasta ja kaikesta muustakin kansainvälisestä yhteistoiminnasta.
En lähtenyt liikkeelle Sauli Niinistöstä mollatakseni häntä ja mitätöidäkseni hänen vuosiaan Suoman tasavallan presidenttinä. Hän selvisi kahdesta kaudestaan melko mallikelpoisesti. Se, mitä hän venäläisistä sanoi, osoittaa vain kuinka sitkeitä sellaiset selitysmallit ovat yleisessä ajattelussa, joissa eri kansakunnilla kuvitellaan olevan ikäänkuin pysyvästi joitakin taipumuksia, että se olisi jotenkin geneettistä. Ei ole! Kysymys on aina kulttuurista, eli paljolti oppimisesta ja muuttumisesta, nyt erittäin vaikutusvaltaisen Putinin tapauksessa valitettavasti pettymisestä ja suuttumisesta.