En muista, asettuiko Helsingin Sanomat Sipilän hallituksen sote-sekoilujen uutisoinnissa ja kommentoinnissa millekään erityiselle kannalle. Tämän päivän HeSan pääkirjoitus asettuu sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisessä erittäin selvälle – ja samalla selväjärkiselle – kannalle.
Artikkelista ei käy ilmi, mihin lähteeseen HeSa perustaa arvionsa, mutta se kertoo varmahkona tietona, että hallitusneuvotteluissa päädytään viemään sote-uudistusta eteenpäin kahdeksantoista itsehallinnollisen maakunnan mallin pohjalta. Lukumäärästä viis – sehän voisi olla myös kaksitoista, tai mikä tahansa luku sen ja kahdeksantoista välillä – itse periaate on tärkeä. Toivon hartaasti, että HeSan tieto hallitusneuvotteluista on tässä asiassa oikea.
Erittäin mielenkiintoista on, että Helsingin pormestari Jan Vapaavuoren malli saa HeSa:lta pyyhkeitä. En ole millään lailla Vapaavuoren kanssa eri mieltä kaupunkien ja kaupunkipolitiikan tärkeydestä. Kannatan myös lämpimästi metropolialueen kehittämistä tavoittelevaa yhteistyötä tapahtuupa se pääkapunkiseudun kuntien yhteistyötä tiivistämällä tai vaikka ne yhdistämällä. Olen kuitenkin sitä mieltä – kuten HeSa:kin tuntuu olevan! – että Vapaavuoren esiintyminen sote-asiassa on ollut kummallista sooloilua.
HeSa sanoo selvästi, että sote-maakunnan on oltava itsehallinnollinen ja maakunnan asukkaiden itsensä suoralla vaalilla valitsema. HeSa ei sano kantaansa siihen, pitääkö maakunnalla olla verotusoikeus. En luultavasti ole ainoa ihminen, joka Sipilän hallituksen sote-sekoilujen aikana ei voinut ymmärtää, miksi tästä asiasta ei voitu sopia. Tottakai verotusoikeus pitää olla ja se on paras säätää alkamaan välittömästi uudistuksen astuessa voimaan. Maakunnallinen itsehallinto ilman verotusoikeutta on vain ”itsehallintoa”, ei täyttä demokratiaa.
Pääkirjoitus ei puutu mitenkään siihen kysymykseen, pitäisikö perustettavilla sote-maakunnilla olla myös muita tehtäviä. Sipilän hallitus oli siirtämässä niille mm. pelastustoimen. Oma näkemykseni on, että pelastustoimen siirtäminen alusta alkaen on hyvinkin tarkoituksenmukaista. Lainvalmisteluhan on tässä asiassa jo tehty. Mitä muita asioita kuntien toimivallasta tulisi siirtää uusille maakunnille niiden asioiden lisäksi, joiden osalta lainvalmistelu jo tehtiin Sipilän hallituksen toimesta? Tuskin mitään, välittömästi. Sensijaan on tarkoituksenmukaista käynnistää kuntien ja maakuntien toimivallan jakoa koskeva selvitysprojekti.
Mielenkiintoista HeSa:n pääkirjoituksessa on, että se ei sano halaistua sanaa sote-palvelujen ns. valinnanvapaudesta. Toivottavasti sote-lakien valmistelu eteneekin siten, että siitä ei sanota mitään muuta kuin se, mikä jo on nykyisessä lainsäädännössä. Tehdään kunnollinen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestelmä, jonka toiminnasta vastaa selvästi – ja demokraattisesti – julkinen valta.
Vähentääkö tämän periaatteen noudattaminen jotenkin ns. valinnan vapautta? Ei tietenkään. Yksityistä lääkäri- ja sairaalabisnestä tuskin tullaan koskaan lailla kieltämään. Sen olemassa olon voi sitä paitsi nähdä kirittävän julkisia palveluja pitämään yllä tasoa, joka on vertailukelpoinen. Kuinka paljon yksityisten sote-palvelujen käyttäjien maksuja hyvitetään kela-korvauksin, on oma poliittinen lukunsa. Tavoitteena tulee tietenkin olla, että julkinen sote-palvelu pidetään niin korkeatasoisena, että se kelpaa kaikille. Se on nykyisin hyvin korkeatasoista, pidetään se sellaisena. (Kannattaa kiinnittää huomio siihenkin, että viime aikojen skandaalit vanhusten huollossa ovat tapahtuneet yksityisissä hoitolaitoksissa.)
Palvelusetelit? Niistäkin on paljon puhuttu, eikä niistä ole mitään syytä luopua. Kysymys on yksityisestä palvelusta, johon asiakas (potilas) saa julkisen terveydenhuollon lähetteen ja maksusitoumuksen. Julkisen vallan ei tarvitse tuottaa kaikkea itse.
Näillä suuntaviitoilla sote-uudistus, jota HeSa THL:n kantaan vedoten kiirehtii, ei voi olla sellainen asia, jonka lainsäädännöllisessä valmistelussa pitäisi sekoilla seuraavat neljä vuotta. On siis vain syytä panna toimeksi!
Tottakai kolmiportaisen demokraattisen hallintojärjestelmän rakentaminen Suomeen on iso juttu; minusta ennen kaikkea henkisesti ihmisten maakunnallisen identiteetinmuodostuksen ja paikallisen demokratian kannalta. On sillä kuitenkin paljon käytännöllisiäkin seurauksia. Maakuntien pääkaupungeista tulee entistä vahvempia kasvukeskuksia ja koko maata pidetään näin aidosti asuttuna. Työnjakoa kuntien ja maakuntien välillä on tietysti kehitettävä siten, että se hyödyttää mahdollisimman hyvin alueiden elinkeinotoimintaa ja tarjoaa Suomessa asuville ihmisille tasa-arvoisesti julkisen vallan palveluja riippumatta siitä, missä päin Suomea he asuvat.
Ajatus siitä, että jokaisella on sote-palvelukeskus kävelymatkan päässä, on kuitenkin kuten jokainen ymmärtää epärealistinen. Maaseudulla välimatkat ovat väkisinkin pitkiä varsinkin syrjäkylistä keskuksiin. Tarkoituksenmukaisella kaavoituksella ja hyvällä julkisella liikennesuunnittelulla voidaan hieman pidemmällä aikavälillä tehdä paljon, mutta syvällä maaseudulla asumisesta, ellei ole maanviljelijä, joutuu maksamaan saadakseen tavoittelemansa edut.
Sote-järjestelmän uudistamisessa ei pidä vitkutella. Se on paremman ja toimivamman sekä tasa-arvoisemman ja demokraattisemman Suomen rakentamista.