Näinä päivinä, jolloin Panama-paljastukset kuohuttavat moraalisesti mieliä paitsi meillä myös maailmalla, on hyvä ottaa syyniin tuore kirja Talous ja moraali1Kirjan esitteli jo napakasti KU:n Viikkolehdessä (1.4.) STTK:n pääekonomisti Ralf Sund, mutta muutama lisähuomio tuskin on pahitteeksi.

Kirja on kahdenkymmenenkahden kirjoittajan ja kahdeksantoista artikkelin kooste toimittajien esipuhe mukaan luettuna. Esipuhe on vaikeaselkoinen. Lukijalle ei oikein tahdo avautua, miksi kirja on haluttu koota. Se tietysti selviää, että tarkoituksena on tarkastella talouden ja moraalin suhdetta, mutta sehän selviää jo kirjan nimestä. Esipuheen kömpelyyttä lisää, että toimittajat ovat halunneet jo esipuheessa referoida, mitä eri kirjoittajien artikkelit pitävät sisällään. Sellainen on antologioissa tarpeetonta.

Mutta kun lukija pääsee esipuheen ohi itse artikkeleihin, kirja rupeaa imemään mukaansa. Tältä kannalta on ollut viisasta sijoittaa Sixten Korkmanin juttu Moraalin merkitys taloudelle ensimmäiseksi. Korkman on hyvä kirjoittaja ja eettisesti arvioiden hänen tässä artikkelissaan esittämänsä näkemykset, jotka keskittyvät hyvinvointivaltion puolustamiseen, edustavat korkeaa tasoa. Tämän on toki voinut havaita jo hänen parista viimeisestä kirjastakin. Tämän kirjan artikkeli on Korkmanin näkemysten loistava tiivistelmä.

Kirjan artikkeleista ongelmallisimpana näyttäytyy minulle Sami Pihströmin epilogi Talouden ja moraalin vaikea suhde. Pihström on uskonnonfilosofian professori. Jään vääjäämättä miettimään, johtuuko Pihlstömin uskonnollisesta viitekehyksestä, että hänen käsityksensä moraalin luonteesta jää minulle paitsi hämäräksi myös vieraaksi. Näin siitäkin huolimatta, että hän ilmiselvästi haluaa olla eettisesti edistyksellisellä linjalla.

Omituisella tavalla Pihlström tuntuu olevan sillä kannalla, että moraali on olemassa ikäänkuin itsenäistä omaa elämäänsä elävänä ilmiönä. Ajatus on minusta outo. Oman käsitykseni mukaan etiikka ja moraali liittyvät aina ja pelkästään ihmisten toiminnan arviointiin. Ilman ihmisiä ja ihmisten toimintaa vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin ei voi olla olemassa mitään etiikaksi tai moraaliksi kutsuttavaa asiaa.

Mieluiten näkisin kieltä käytettävän siten, että sanalla etiikka viitattaisiin siihen ’moraaliseen’ normistoon, jonka mukaan toiminnan tulisi tapahtua. Sanan moraali varaisin puolestaan sellaisen arvioinnin nimeksi, miten tunnontarkasti toimiva subjekti noudattaa sitä eettistä normistoa, johon hän on sitoutunut – tai johon hänen voi katsoa sitoutuneen.

Tältä kannalta katsoen käynnissä oleva runsas puhe Panama-vuodon johdosta on etupäässä moraalipuhetta. Pohjaolettamuksena on se yhteinen eettinen käsitys, että veronkierto on väärin, ts. joko laitonta tai ainakin vallitsevien moraalikäsitysten (siis eettisen normiston) vastaista. Moraalitonta on siis toiminta, joka viis veisaa yhteisesti hyväksytystä etiikasta. Moraalinen taas on sellainen ihminen, joka noudattaa eettistä koodia.

Viime vuosina moraalista on tullut ’kova juttu’ politiikassa, koska poliitikkojen ei odoteta noudattavan vain sitä eettistä koodia, jonka sanelevat maan laki ja poliitikon edustaman puolueen periaatteet ja tavoitteet, vaan poliitikon moraalin arviointi ulotetaan myös hänen yksityiselämäänsä – varsin ymmärrettävästi taloudelliseen toimintaan, mutta myös käyttäytymiseen esimerkiksi seksin alueella.

Poliittisesti ajatellen politiikan ja poliitikkojen moraalin arviointi ei suinkaan ole turhaa. Oikein ymmärrettynä siinä on kysymys sen seuraamisesta, pitääkö poliitikko/puolue/hallitus jne. lupauksensa. Kun mediasta puhutaan vallan vahtikoirana, tarkoitetaan juuri tätä.

Mutta politiikan ja poliitikkojen moraalia paljon kiinnostavampaa on etiikka. Itse asiassa politiikkaa voidaan demokratiassa pitää erilaisten instituutioiden ja toiminta-vaihtoehtojen suotavuudesta jatkuvasti käytävänä eettisenä keskusteluna (myös kinasteluna, ns. lehmänkauppoina ja kiristämisenä). Ilman demokratiaa politiikkaa tässä mielessä ei ole.

Sixten Korkman puolustaa hyvinvointivaltion instituutioita ja julkisen vallan harjoittamaa markkinatalouden sääntelyä (selkeää normistoa) erittäin tyylikkäästi ja tavalla, johon puoluekantaan katsomatta ihmisten (ainakin suuren enemmistön) on helppo yhtyä.

Paul Lillrank puolustaa artikkelissaan Köyhät ja kapitalismi urhoollisesti väitettään, että kapitalismi on köyhän paras ystävä. Juttu on ehdottomasti lukemisen arvoinen, vaikkei yhtyisikään Lillrankin kapitalismin optimismiin.

Samaa on sanottava Teivo Teivaisen jutusta Ekonomismi ja demokratian tulevaisuus sekä Björn Wahlroosin jutusta Ovatko markkinat aina oikeassa? Ensin mainittu kyseenalaistaa, jälkimmäinen glorifioi markkinakapitalismin. Molemmat jutut antava runsaasti ajattelemisen aihetta. Ehkä jotakuinkin samaa voi sanoa myös Juhana Vartiaisen jutusta Markkinoiden ja hyvinvointivaltion järkiavioliitto.

Aivan loistavia aatehistoriallisia katsauksia tarjoavat kirjassa Martti Koskenniemi ja Kari Saastamoinen. Edellinen kuvaa minkälaista keskeistä roolia näyttelivät 1500-luvulla eläneet Kaarle V ja hänen neuvonantajana Domingo de Soto siinä intellektuaalisessa ja vahvasti eettisessä prosessissa, joka johti kapitalismin etiikan voittoon. Saastamoinen avaa Adam Smithin ajatteluun näköalan, joka tekee naurettavaksi uusliberaalien viitaukset häneen muka oman ajattelunsa perustajana.

Erittäin hyödyllisiä katsauksia talouden lähihistoriaan tarjoavat Erkki Liikanen, Pekka Sulkunen, Ilkka Kiema, Asmo Kalpala ja Jyri Liukko. Varsinkin Kalpalan ja Liukon artikkelit vakuutustoiminnasta ja finanssialan integraatiosta antavat paljon ajattelemisen aihetta nimenomaan pelisääntöjen kehittymisen eettisestä näkökulmasta.

Aivan omassa ’mikrotalouden’ sarjassaan painii Miia Paakkasen, Frank Martelan ja Anne Birgitta Pessin juttu Kohti inhimillisempää yrityselämää. Se on sympaattinen ja viisas juttu yrityskulttuurista ja johtamisesta, joka puolustaa hyvin paikkaansa kirjan laaja-alaisessa tematiikassa.

Kirja kokonaisuudessaan on loistava lukuelämys, jos pitää mielessään, että etiikka ja moraali eivät ole mikään irtonenä talouden sen paremmin kuin minkään muunkaan yhteiskunnallisen toiminnan alueella. Taloudellista toimintaa koskevat erilaiset eettiset käsitykset ovat muovautuneet ja jatkavan muovautumistaan inhimillisen toiminnan ja erilaisten intressien puristuksessa.

Kirja ei ole tutkimuksellisesti ja filosofisesti suinkaan viimeinen sana talouden – sen eri alojen ja ilmenemismuotojen – etiikasta ja taloudellisten toimijoiden moraalista, mutta antaa hyviä aineksia jatkaa keskustelua näistä teemoista.

1Talous ja moraali, toimittaneet Sari Kivistö, Sami Pihlström & Mikko Tolonen, Gaudeamus 2016, 396 sivua