Tänä aamuna se nähtiin TV1:n ykkösaamussa: sekä Hjallis Harkimon studiossa tehty suora haastattelu että Mikael Jungnerin aikaisemmin kadulla tehty haastattelu. Kaverukset pelasivat hyvin yhteen, vahvistivat toistensa sanomaa. Ilmi kävi, että hanketta on puuhattu jo jonkin aikaa. Monia ihmisiä on hankkeen merkeissä haastateltu – ainakin jututettu.

Kuullun ja nähdyn perusteella minulla ei ole syytä muuttaa mitenkään ratkaisevasti arviota, jonka tein hankkeesta tällä palstalla eilen. Se kävi selväksi, että tarkoituksena ei ole uuden puolueen perustaminen – ainakaan välittömästi. He haluavat mobilisoida liikkeen, joka on tyytymätön nykyiseen politiikan tekotapaan.

Haastattelujen perusteella siitä olisi tulossa lähinnä jonkinlainen some-liike. Harkimo väitti, että liikkeeseen ei kalastella kansanedustajia, mutta he ovat kaikki tervetulleita. Tässä kohdassa skeptisyyteni ja epäluuloni saavat vallan. Hanke vaikuttaa populistiselta moblisaatiolta, ja on vaikea uskoa, etteivät sen käynnistäjät unelmoisi myös poliittisesta vallasta – toisin sanoen liikkeen eduskuntaryhmästä arkadianmäellä.

Harkimo ilmoitti nyt selvästi, että hän tulee äänestämään sote-lakeja vastaan. Tosin hän jätti varauksen: paitsi jos lait muutetaan kunnolliseen muotoon. Mikä olisi se kunnollinen muoto? Mahtaako Harkimo tietää itsekään?

Ohjelman vetäjä JariKorkki arvuutteli varsin viisaasti, että koko hankkeessa on sittenkin kysymys vain sotesta. Hän pani katsojan laskemaan, montako hallituspuolueiden kansanedustajaa tarvitaan, jotka kääntyvät sotea vastaan; ja hän ajoi uudestaan ulos pääministeri  Juha Sippilän haastattelun, jossa tämä varsin ehdottomasti ilmaisi, että lain on mentävä läpi, tai muuten ”tulos tai ulos”.

Harkimo puolestaan oli tietävinään, että kokoomuksen kannattajista vain puolet kannattaa sote-lakeja ja antoi ymmärtää, että hallitus on runnaamassa läpi lakia, jota suuri enemmistö kansasta vastustaa. Omana kantanaan Harkimo sanoi, että sote-järjestelmää tulisi kehittää nyky-systeemin pohjalta, koska se on yksi maailman parhaita jo nykyisellään.

Kovin mielenkiintoinen oli sekin tieto, että Harkimo kertoi jääneensä pois eduskuntaryhmänsä toiminnasta koska 1) ryhmään tuotiin vain ilmoitusasiana, josta ei saanut olla eri mieltä, että persujen hajottua heidän kanssa ei jatketa hallitusyhteistyötä ja 2) sinisten ministerien kanssa hallitusyhteistyötä jatketaan, vaikka heillä ei enää (eikä vielä, silloin) ole omaa puoluetta takanaan; eikä siitäkään asiasta saanut ryhmässä olla eri mieltä.

Molemmat asiat, sekä sote-lainsäädännön valmistelu että persujen hajoamisen jälkeinen hallituspohja, ovat silkkaa dynamiittia. Kummassakaan asiassa pääministeri Sipilä ei ole saanut aplodeja, ja tuleva historian kirjoitus tulee luultavasti kertomaan, että hallinnon demokraattisen käytännön kannalta juuri nämä kaksi asiaa ovat Suomen sodanjälkeisen ajan syvimmät pohjanoteeraukset.

Voi siis olla niinkin, että Harkimon & Jungnerin interventio voi saada aikaan, että Sipilä joutuu lunastamaan lupauksensa ”tulos tai ulos”. Mutta voi se mennä niinkin, että hallitus saa sote-lakinsa rimaa hipoen läpi. Ainakin nämä kaksi veijaria ovat lisänneet jännitystä tähän kevään poliittiseen elämään.