Mieleni on ollut vuodessa 2016 jo jonkin aikaa, kun käännöstöiden aikataulut ulottuvat parhaimmillaan ensi kesään asti. Kiireisen loppuvuoden uuvuttamana pidin pyhien ajan lomaa kirjoittelusta. Vietimme jouluaaton kotona ja lähdimme joulupäivänä kohti Sequoian kansallismetsää. Olimme varanneet sieltä mökin välipäiviksi ja uudeksi vuodeksi mökkiosuuskunnasta, johon liityimme vuosi sitten (melko edullinen tapa mökkeillä muuten, vaikka joissain kuluneimmissa mökeissä vähän hiiriä viliseekin). Lapset kihisivät innosta ja pakkasivat pulkat mukaan, koska vuorille oli luvattu lumisadetta jouluaatoksi. Kun saavuimme, paksu lumipeite koristikin meille jo tuttua vuoristomaisemaa. Etelä-Kalifornian pojat eivät koskaan olleet nähneet lumisadetta, vaikka olimmekin käyneet vuorilla joskus lunta katsomassa.

Lumi on silti uudehko elementti meidän lapsille. Opetimme perustaitoja kuten lumiukon rakennusta (pienin söi nälissään ukolta porkkananenän), pulkalla laskua (taitolaji) sekä lumilinnan ja jäälyhdyn tekoa. Kun on kasvanut Suomessa, sitä ei aina ihan tajuakaan, että jos ei ole ikinä kävellyt jäällä, vaan lähinnä betonilla, jäälle sopivia varovaisia askeleita ja tasapainottelua ei osaa luonnostaan.

Meillä kävi tasaiseen tahtiin mökissä ystäviä kylässä. Uuden vuoden vieraat ehdottivat juhlaruoaksi heidän perheidensä tähän vuoden aikaan usein syömiä paikallisia rapuja ja latva-artisokkia. Olin ajatellut nakkeja ja perunasalaattia, tai lohta ja valkosipuliperunoita, mutta mikä ettei. Lopulta kävi niin, että rapuja ei kovan kysynnän vuoksi ollut saatavilla ostopäivänä, mutta artisokkia saimme. Artisokkia kasvatetaan paljon Kaliforniassa, olen nähnyt mainoksia artisokka-festivaalistakin.

Artisokan valmistus osoittautui monimutkaisemmaksi kuin luulin. Otin teille videon, jossa ystäväni Jennifer selittää mökillä artisokan valmistelua ennen keittämistä. Hän kertoi, että artisokkien syöminen heidän perheessään oli aina erityinen tilaisuus.

Artisokkaa kalifornialaisittain:

  1. Leikataan varsi ja ylin latva pois.
  2. Saksilla nipsautellaan terävät lehtien kärjet pois.
  3. Artisokkaa avataan hiukan ennen keittämistä.
  4. Artisokka höyrytetään vähässä vedessä pehmeäksi (puolisen tuntia), kannattaa veitsellä tai haarukalla kokeilla, että lehtien alaosat tai sydän tuntuu pehmeältä.
  5. Valmistellaan dippikastike: voisulaa ja puserrus sitruunaa (tai vaihtoehtoisesti pelkkää majoneesia).
  6. Lehtiä irrotellaan yksi kerrallaan, dipataan ja hampailla vedetään pehmeä herkullinen osa parempiin suihin.
  7. Sydänosasta poistetaan ”lakki” ja lusikalla koverretaan karvainen osuus pois. Sydämen voi leikata palasiksi ja dippailla.

Video (vähän jännittää toimiiko!)

Avaa tästä video, jossa Jennifer selittää artisokan valmistusta

Olemme nyt palanneet Los Angelesiin. Täälläkin on tavallista viileämpää (tänään +11) ja sataa, sataa ja sataa. Sadetta onkin kaivattu tähän vesipulaan, joka alueella vallitsee. Aamulla tuntui kuin asuisin maatalossa, kun lampsin rankka-sateessa kumppareissa ja sadetakissa päästämään kanat ulos ja sen jälkeen leikkasin aamupalaksi paksun viipaleen eilen leipomaani leipää. Leipäresepti on kehittelyssä uutta keittokirjaa varten (kerron siitä lisää myöhemmin). Koska keskuslämmityksemme on rikki, leivän leipominen taloa lämmittävässä kaasu-uunissa on jopa suotavaa.

Onnea vuoden 2016 seikkailuihin!

Sirpa