Helsingin kaupungilla on viestinnässä ja sidosryhmätoiminnassa roppa kaupalla petrattavaa. Lisäksi byrokratiaa tulisi helpottaa. Kaupungin ja kaupunkilaisten välinen viestintä on liian usein raskasta kuin ratakiskojen uittaminen. Viime vuosina on tullut esiin useita kiusallisia esimerkkejä, joiden pitäisi ravistella virkamiehiä.
Muistan hyvin tapauksen, jossa kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu Paavo Arhinmäki avautui parisen vuotta sitten Facebookissa. Hän oli yrittänyt tavoittaa kaupungin suunnittelijaa tai arkkitehtia, joka osaisi selittää hänelle Kontulan ostarin tulevista suunnitelmista ja visioista. Arhinmäki kirjoitti, miten häntä palloteltiin henkilöltä toiselle, eikä oikeaa henkilöä tahtonut löytyä millään. Lopulta hänet yhdistettiin henkilölle, joka oli jo eläkkeellä. Jos kaupunginvaltuutetulla on näin vaikeaa, miten esimerkiksi kaupunginosayhdistysten aktiivit voivat löytää haluamansa henkilön? Ei millääm.
Vihreiden valtuutettu Leo Stranius puolestaan kertoi taannoin, että hän yritti saada kaupungin omistamalta Palmialta tietoa siivouskemikaalien käytöstä. Vastausta ei kuulunut vuoden yrittämisen ja 13 viestin jälkeen.
Entäpä Taste of Helsinki? Suosittu ja kaupunkilaisten rakastama ruokatapahtuma lopetti toimintansa toissa vuonna. Tapahtuman järjestäjä kertoi yhdeksi syyksi nihkeän yhteistyön kaupungin kanssa. Byrokratia oli uuvuttavaa.
Koin kaupungin byrokratian omakohtaisesti, kun olin usean vuoden Kivinokan kesämaja-alueen puheenjohtaja ja hallituksen jäsen. Alueen vuokranantaja on Helsingin kaupunki. On erittäin lannistavaa, kun joutuu soittamaan 15 puhelua, jotta selviää kuka kaupungilla vastaa uimarannan roskiksen tyhjentämisestä tai urheilukentän nurmen leikkaamisesta. Bioroskisten saaminen jätepisteeseen kesti puoli vuotta. Kolme vuotta tein töitä, jotta saatiin päätös, pitääkö Kivinokkaan johtavalla autotiellä oleva puomi olla auki vai kiinni. Lopullista ratkaisua asiaan ei saatu. Siinä innokkainkin vapaaehtoistyöntekijä lannistuu.
Helsingin tulevaisuuden visiona on olla Maailman toimivin kaupunki. Vielä ollaan hyvin kaukana siitä.
Helsingin pitäisi perustaa viestikeskus, joka hoitaa puhelinrumban yhdistysaktiivien, luottamushenkilöiden, yrittäjien, median ja muiden puolesta. Viestikeskukseen esitetään asia, josta halutana selkoa. Siellä olisi koulutettu henkilökunta, joka käden käänteessä löytää oikean henkilön linjan päähän. Jos ei löydä, niin ottaa tehtäväkseen selvittää.