Kauan elänyt puheenparsi on, että Suomi elää metsästä. Mutta todellisuudessa Suomi elää kulttuurista. Metsäteollisuus työllistää Suomessa noin 40 000 henkilöä, kun kulttuuriala työllistää noin 120 000 ihmistä.
Tai työllisti. Tämän hetken reaaliaikaista tilannetta kukaan ei tiedä. Vielä viime vuonna kulttuurialan työllisyys oli kasvussa. Nyt kulttuuriala on vakavassa ahdingossa. Korona on vienyt yleisön ja työtilaisuudet. Tulevaisuus on vaikeasti ennustettavissa.
Kulttuurialan ahdinko ei koske pelkästään taiteilijoita, tuottajia ja muita kulttuurialalla työskenteleviä. Sillä on heijastusvaikutuksensa. Kun tapahtuma perutaan, se vaikuttaa ovimiesten ja vahtimestareiden työtilaisuuksiin, siivoojat jäävät ilman töitä, väliaikatarjoilua ei tarvita. Taksit eivät jonota teattereiden pihoilla. Vaikutukset ovat valtavat.
Kulttuurialalla suuri osa työskentelee yrittäjinä. Viime vuonna 72 prosenttia kulttuurialan työntekijöistä oli palkansaajia, 28 prosenttia teki työnsä yrittäjinä. Muilla aloilla keskimäärin 13 prosenttia on yrittäjiä. Kulttuurialalla yrittäjät ovat mitä moninaisimmissa tehtävissä: käsikirjoittajia, muusikoita, näyttelijöitä, roudareita.
Yksinyrittäjien ja freelancereiden asema on tässä maassa jo entuudestaan vaikea. Työtilaisuudet ovat epävarmoja, työ on kausiluontoista ja tulot epäsäännöllisiä. Työttömyysturvasta ei voi edes puhua samassa lauseessa. Alivakuuttaminen on yleinen riesa. Korona on vain pahentanut tätä kaikkea entisestään. Monissa perheissä molemmat osapuolet työskentelevät kulttuurialalla. Monille on todellinen ongelma, miten leivän saa pöytään.
Kulttuurialan ahdinko koskee suoraan alalla työskenteleviä. Mutta ihan yhtä suuri vaikutus sillä on yleisön suuntaan. Millainen on maailma ilman taidetta, teatteria, konsertteja, näyttelyitä? Ei minkään arvoinen.
Kulttuurilla on yhteiskunnassa massiivinen merkitys. Se viihdyttää, kasvattaa ja sivistää. Näyttely saa näkemään maailman toisin, teatterin kautta samaistutaan toisenlaisiin maailmoihin ja ihmisiin, musiikki on parhaimmillaan meditatiivinen kokemus. Kulttuurin on todettu olevan yhteydessä terveyteen ja hyvän elämän kokemuksiin.
Kulttuuriala kaipaa nyt kipeästi apua, ruohonjuuritasolta ylöspäin. Laajasti, kaikilla rintamilla. Koronan aikana kulttuurialaa ei saa päästää näivettymään. Valtiovallan pitää tehdä parhaansa, mutta myös meillä yksityisillä kuluttajilla on omat keinomme vaikuttaa: lue kirja, osta taulu, käy turvavälikonserteissa. Kaikki on poikkeusaikana tarpeen. Koska Suomi elää kulttuurista.