Vaalien jälkeen viime kuukausina olen pohtinut puolueen tulevaisuutta ja kirjoittanut näkemyksistäni jo muutamassa edellisessä kirjoituksessa. Viimeisin kirjoitus koski puolueen yhteyttä jäsenistöön ja kannattajakuntaan. Nyt käsittelen imagoa ja mielikuvia.
Mielikuvat ratkaisevat politiikassa nykyään paljon. Ajoittain lähes kaiken. Vasemmistoliiton aktiivien keskuudessa on keskusteltu paljon siitä, millainen ihmisten mielikuva puolueesta on. Siitä nähdäkseni vallitsee melko laaja yhteisymmärrys, että mielikuva on viime vuosina parantunut selvästi. Onko se silti tarpeeksi hyvä? Mielestäni ei.
Puolueen imagon parannukseen ja sen miettimiseen täytyy panostaa jatkossakin. Olisi tärkeää onnistua kertomaan, että puolue tekee haluttua politiikkaa ja että se tekee hallituksessa uskottavia sekä toteuttamiskelpoisia päätöksiä. Lisäksi olisi hyvä, että vasemmistoliitosta vahvistuisi sellainen kuva, että se on aikaansaava ja vastuullinen puolue. Ratkaisevaa vasemmistoliiton kannalta uskon olevan myös sen, että kansalaisten mielissä katseemme on tulevaisuudessa. Paremmassa tulevaisuudessa. Me tiedämme, että asia on näin. Mutta tämä tulee pystyä osoittamaan todeksi myös laajemmin suomalaisille. Kaikki edellä mainitut ovat asioita, joita suomalaiset arvostavat puolueissa.
Ennen kaikkea itse haluaisin, että puolueesta syntyisi mielikuva, jota kutsuisin sanalla ”edistyksellinen”. Kun ihmiseltä kadulla kysyttäisiin, “Mikä suomalainen puolue on edistyksellinen?”, haluaisin vastauksen olevan heti vasemmistoliitto.
Yhdysvaltain entinen presidentti Bill Clinton totesi muistelmissaan, että kun edistyksellinen puolue aikoo voittaa vaalit, “sen on laadittava ja esitettävä viestinsä ja toimintaohjelmansa hyvin huolellisesti ja kurinalaisesti, jotta äänestäjät uskaltavat muuttaa suuntaansa. Yhteiskunta sietää vain tietyn määrän muutosta kerrallaan, ja muutoksen on vahvistettava ihmisten perusnäkemyksiä mahdollisuuksista ja vastuusta, työnteosta ja perheestä, vahvuudesta ja myötätunnosta.”
Suomi, Eurooppa ja koko maailma ovat tällä hetkellä niin suurten muutosten edessä, että uskon Clintonin sanojen olevan sopivia tämän päivän Suomessa. Vaikka hän ei olekaan vasemmistolainen, voidaan häntä pitää edistyksellisenä presidenttinä yhdysvaltalaisittain katsottuna. (Enkä sano Trumpista tässä yhteydessä nyt sanaakaan.)
Aikaisemmin kannattajiemme keskuudessa yksi haaste on ollut hallitusvastuu. Kannattajamme – kuten muidenkin puoluiden kannattajat oman puolueensa osalta – haluavat vasemmistoliiton hallitukseen. Siellä nyt olemme. Tämä on suuri mahdollisuus ensinnäkin ajaa parempaa politiikkaa, mutta myös parantaa puolueeseen liittyviä mielikuvia.
Samaan aikaan on silti myös haaste onnistua hallitusvastuussa ja -politiikassa. Saammeko viestittyä kannattajille omat onnistumisemme ja saada selitettyä myös ne kompromissit, joita jokainen hallituspuolue aina joutuu tekemään? Tässä ydinrooli on puolueen aktiivijäsenillä. Olisi tärkeää, että he (Te!) jaksaisitte perehtyä tehtyihin päätöksiin, puolustaa niitä median ja opposition kritiikkiä kohtaan sekä selittää hallituspolitiikkaa kansalaisille. Tämä ratkaisee paljon sen osalta, miten kansalaiset ottavat vasemmistoliiton politiikan vastaan. Vaikka toki ministereillä ja kansanedustajilla on tässä tärkein rooli.
Lopuksi mielestäni olennaisin mielikuviin ja imagoon liittyvä asia. Ratkaisevaa on, olemmeko kansalaisten silmissä kyllä-puolue vai ei-puolue? On tärkeää, että kykenemme tekemään ymmärrettäväksi ne todelliset – ei keksityt (vrt. perussuomalaiset) – yhteiskunnalliset ongelmat ja tarjoamaan niihin uskottavat ratkaisut. Ristiriitoja voi ja tulee tuoda esiin poliittisessa keskustelussa, mutta sen voi tehdä positiivisessa hengessä asettamatta ihmisiä sillä tavoin vastakkain, kuten kansallismielinen radikaali populistinen oikeisto tällä hetkellä tekee. Ihmisten mielissä meidän tulee olla vakautta ja turvallisuutta luova vaihtoehto tuolle populistien räyhäporukalle, joka hajottaa parhaillaan Iso-Britanniaa, lietsoo väkivaltaa erilaisia ihmisiä kohtaan Euroopassa ja asettaa kansalaisista köyhimmät toisiaan vastaan.