Lapsen kaltoinkohtelun ja psykologisen väkivallan yksi muoto on niin sanottu moraalinen turmeleminen (moral corrupting). Se viittaa esimerkiksi kehityksellisesti epäsopivaan käyttäytymiseen lasta kohtaan. Lapselta vaaditaan, että hän huolehtii vanhempiensa tarpeista tai ikätasolle sopimattomista kotitöistä, lasta infantilisoidaan ja kohdellaan vauvana tai hänelle delegoidaan vanhempien toteutumattomia haaveita.

Moraalinen turmeleminen voi tarkoittaa myös esimerkiksi antisosiaalisten, päihdemyönteisten, rasististen, uskonnollisten tai väkivaltaa ihannoivien käyttäytymismallien ja asenteiden juurruttamista lapseen. Vanhempi voi antaa mallia, sallia poikkeavia asenteita tai rohkaista poikkeavaan toimintaan. Lapsi voidaan ottaa jopa mukaan vanhempien rikolliseen, uskonnolliseen tai rasistiseen toimintaan. Taustalla on yleensä ylisukupolvinen vääristyneiden uskomusten ketju.

Lapsiperheen koti, jossa roikkuu aseita tai Hitlerin kuvia seinällä, tai vanhempi, joka solvaa maahanmuuttajia lapsensa kuullen, ovat esimerkkejä moraalisesti turmelevista vaikutuksista. Osa lapsista joutuu kodissaan näkemään rikoksia, prostituutiota, huumeidenkäyttöä ja väkivaltaa. Samoin vanhempi, joka lyö lastaan Raamatulla päähän, kiinnittelee ristinkuvia seiniin tai pitää perheessä jatkuvia hartausmessuja, turmelee lapsensa mieltä.

Uskonnollisuuden ja uskovaisuuden haitallisista vaikutuksista kehittyvän lapsen mieleen on puhuttu liian vähän. Uskovaiset vanhemmat siirtävät helposti omat jumalauskomuksensa lapsiin. Pieni lapsi on altis johdattelulle, joten vanhempien toistuvat ja vakuuttavat puheet jumalasta ja korkeammista voimista voivat synnyttää lapsen mieleen pysyviäkin uskomuksia. Jos näitä uskomuksia vielä vahvistetaan päiväkotien ja koulujen kasvatuksessa, niiden kyseenalaistamiselle ei ehkä jää tilaa.

Monilla psyykkisistä häiriöistä kärsivillä aikuisilla on kokemuksia haitallisesta uskonnollisuudesta, kun lapsuudessa on jouduttu kuuntelemaan vanhemman pelottelevia ja ahdistavia puheita synneistä ja jumalan kostoista. Uskonnollinen ilmapiiri perheessä tuottaa maagista ajattelua, jossa rukouksin tai synninpäästöin ajatellaan voitavan vaikuttaa ulkomaailman tapahtumiin.

Uskonnollisuus lisää myös luottamusta siihen, että asiat ovat jossakin ulkoa tulevassa kontrollissa sen sijaan, että niihin voisi itse vaikuttaa. Kaikki on herran hallussa, ei omassa vaikutuspiirissä. Jos tapahtuu onnettomuus, se oli varmaan jumalan tahto. Uskovaisuus ja kohtalousko kulkevat usein käsi kädessä.

Monissa psyykkisissä häiriöissä on uskonnollista ajattelua. Sattumaa ei ole sekään, että psykiatristen sairaaloiden osastoilla on usein samaan aikaan hoidossa useita Jeesuksia ja Jumalia Englannin kuningattarien lisäksi.  Kun oma identiteetti on hauras ja itsetunto poljettu maahan, tuntuu paremmalta olla hyvä ja kuuluisa Jeesus kuin arvottomaksi tai hylätyksi koettu minä.

Psykiatrisessa diagnostiikassa psykoosipiirteiseen persoonallisuuteen liittyy outoja uskomuksia, maagista ajattelua ja epätavallisia havaintokokemuksia. Esimerkiksi kokemukset yliluonnollisesta tai jostakin voimasta ympärillä viittaavat tällaisiin piirteisiin. Uskonnollisuus ja uskominen johonkin korkeampaan voimaan tai jumalaan näyttäisi sopivan määritelmään.

Uskomista jumalaan ei kuitenkaan ole virallisesti katsottu psyykkiseksi häiriöksi, koska se on kulttuurissamme niin yleistä eikä siten ristiriidassa kulttuurinormien kanssa. Voi kuitenkin olla, että tulevaisuudessa uskovaisuus nähdäänkin psyykkisen häiriön merkkinä, jos uskovaisuudesta tulee yhä harvinaisempaa ja kirkon vaikutusvalta vihdoin vähenee. Pappien, piispojen ja muiden kaapuveikkojen ammatit tulevat ehkä vähitellen katoamaan.

Jos ihminen kuvittelee puhuvansa jumalan kanssa tai uskoo jonkin ylimaallisen voiman vaikuttavan maailmanmenoon, kyse on oikeastaan psykoosipiirteisestä ajattelusta. Vaikeissa kriisitilanteissa todellisuudentaju on erityisen herkkä rakoilemaan, joten hädän hetkellä alttius rukoilemisen kaltaisiin maagisiin rituaaleihin on suurimmillaan. Psykoottiselle ajattelulle on tunnusomaista todellisuudentajun häilyvyys ja vaikeus erottaa todella tapahtuneita asioita kuvitelluista asioista. Jumala on siis ihmisen mielen tuote, joten jumalia on yhtä paljon kuin ihmisiäkin.

Väitän, että uskonnollisuuden istuttaminen lapseen on psykologiseen väkivaltaan kuuluvaa moraalista turmelemista, vaikka se tehtäisiinkin näennäisesti hyvin tarkoitusperin. Kyse on kuitenkin useimmiten siitä, että vanhempi haluaa lapsensa uskovan siihen, mihin itsekin uskoo. Lapsen tulee saada kasvaa ja kehittyä vapaasti omaksi itsekseen ilman valmiiksi pureskeltuja ja väkisin syötettyjä uskomuksia.