Huumeidenkäytöstä on Suomessa rangaistu vuosikymmeniä. Rankastakaan alkoholinkäytöstä sen sijaan ei. Huumeidenkäyttö on laissa määritelty rikokseksi, kun taas jatkuvaa alkoholin maistelua pidetään sairautena. Tässä on ristiriita.

En ole psykologina ja terveydenhuollon ammattihenkilönä koskaan halunnut ottaa puolta sanaakaan kantaa siihen suuntaan, että minkäänlaisten päihdyttävien aineiden saatavuutta pitäisi lisätä tai että huumeita pitäisi laillistaa.

Päihde- ja aineriippuvuudet aiheuttavat järkyttävää tuhoa enkä haluaisi olla mukana ainakaan kasvattamassa mahdollisuuksia erilaisten riippuvuuksien syntymiseen. On loogista ajatella, että mitä enemmän jotain on saatavilla, sitä enemmän sitä käytetään.  Jos aseita, huumeita tai irtokarkkeja on helposti saatavilla, niitä myös ostetaan ja käytetään.

On kuitenkin eri asia vastustaa päihteitä ja huumeita kuin vastustaa niistä rankaisemista. Rangaistuksia ei voi pitää millään tavalla hyvinä keinoina auttaa ihmisiä irti päihderiippuvuuksista. Se on sama asia kuin jos ahmimishäiriöstä kärsivälle lätkäistäisiin sakkoja kolmen konvehtirasian hallussapidosta. Huumeiden haittojen vähentäminen ja suhtautuminen huumeisiin ovat kaksi eri asiaa.

Kannabiksen käyttäjien käräyttäminen ja käyttörikoksiin liittyvä paperinpyörittely on vienyt lukemattomia tunteja poliisiresursseja. Kannabiksen käytöstä tai pienestä hallussapidosta kiinni jääneet työllistävät myös terveydenhuoltoa, jos poliisi lähettää käyttäjän päihderiippuvuuden arviointiin ajoterveyslausuntoa varten. Pössyttelijä ei välttämättä arvosta pakollisia poliisin määräämiä psykologien ja päihdepsykiatrien vastaanottoja. Poliisitoimet ja rangaistukset voivat jopa vähentää hoitomotivaatiota.

Huumausaineiden käytön rangaistavuudesta tulisi luopua. Näin kirjoittivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen ja kehittämispäällikkö Tuukka Tammi blogissaan 13.2.2018. He kannattavat huumeidenkäytön rangaistusten poistamista, jossa olisi kolme vaihtoehtoa.

Laillistaminen tarkoittaisi aineiden vapaata saatavuutta, kuten alkoholin ja useimpien lääkkeiden kohdalla jo on. Laillistaminen tuskin edistäisi väestön terveyttä ja hyvinvointia. Alkoholin laillinen saatavuuskaan ei ole sitä tehnyt.

Dekriminalisointi olisi huumeidenkäytön rangaistavuudesta luopumista, jolloin käyttörikoksia ja niistä tulevia rangaistuksia ei enää olisi. Depenalisointi puolestaan säilyttäisi huumeidenkäytön edelleen rikoksena, mutta rangaistuksia ei tulisi. Ongelmana tässä vaihtoehdossa on se, että käyttäjä saisi edelleen poliisin tietojärjestelmään rekisterimerkinnän, joka saattaa vaikeuttaa elämää jossain vaiheessa.

Hakkarainen ja Tammi päätyvät siihen, että dekriminalisointi olisi vaihtoehdoista paras. Kun huumeidenkäyttö ei enää olisi rikos, hoitoon hakeutuminen olisi helpompaa, kun ei tarvitse pelätä rekisterimerkintöjä, rangaistuksia tai rikolliseksi leimautumista. Kansainväliset kokemukset osoittavat, että käytön rankaisemisesta luopuminen ei lisää huumeidenkäyttöä. Olennaisempaa on huumeiden saatavuus ja hoitojärjestelmien toimivuus.

Tälläkin hetkellä rikoslaissa on huumerikosten kohdalla toimenpiteistä luopumista koskeva pykälä. Sen mukaan vähäisistä rikoksista ei nosteta syytettä eikä tuomita. Lisäksi syyte voidaan jättää nostamatta tai rangaistukseen tuomitsematta, jos käyttäjä on hakeutunut sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymään hoitoon. Usein käykin niin, että käyttörikoksesta seuraa ensikertalaiselle vain puhuttelu tai huomautus. Kuitenkin rekisterimerkintä poliisin tiedostoihin tulee, ja se voi haitata myöhemmin esimerkiksi työnhaussa, jos työnhakijasta hankitaan turvallisuusselvitys. Menneisyys alkaa kummitella, vaikka ihminen olisi myöhemmin raitistunut.

Mietojakaan huumeita ei voi kenellekään suositella, mutta päihdeongelma on kannabista laajempi. Kansalaiset vetävät joka päivä kaksin käsin alkoholia, tupakkaa ja lääkkeitä. Kaikki nämä aineet aiheuttavat ikäviä seurauksia elimistölle ja voivat altistaa vakaville sairauksille ja tapaturmille. Maksat poksahtelevat ja haimat syöpyvät. Juomari tuhoaa oman ja joskus lapsensakin terveyden. Äidin raskausajan päihteidenkäyttö voi johtaa sikiövauroihin ja heijastua tulevan lapsen koko elämään. Alkoholiperäisiin tauteihin ja tapaturmaisiin alkoholimyrkytyksiin menehtyi yhteensä 1730 ihmistä vuonna 2016. Muihin myrkytystapaturmiin, jotka liittyivät lääkkeisiin ja huumeisiin, kuoli 245 ihmistä.

Alkoholin kanssa läträäminen aiheuttaa myös rattijuopumuksia, joita ennakkotiedon mukaan on kertynyt lähes 18 000 tapausta viime vuonna. Lisäksi tapaturmissa kuolleista lähes 17 prosenttia on tilastojen mukaan ollut päihtyneitä. Erityisen paljon humalaisia oli tulipalo (51.9 %)-, sauna (41.5 %) ja hukkumiskuolemissa (38.8 %) vuonna 2016. Alkoholi on tilastotietojen valossa siis Suomen vaarallisin päihde.

Jos alkoholinkäyttö muutettaisiin nyt rikokseksi, meillä olisi pian tuhatmäärin uusia rikoksentekijöitä rekistereissä. Alkoholiriippuvuudesta kärsivät olisivatkin yhtäkkiä paatuneita rikollisia, joita paheksuttaisiin, pelättäisiin ja tuomittaisiin hoitoon ohjaamisen sijasta.

Kantakuppiloiden porukat muuttuisivat rikollisjengeiksi, joita poliisit yllättäisivät keskellä rauhallisia iltapäiväkaljoja ilmiantojen perusteella. Pitkän juomaputken krapula-aamuna tupsahtaisi sitten postiluukusta kutsu poliisiasemalle selvittelemään käyttörikosta. Vähitellen kaljoittelu siirtyisi maan alle ja vinkit hyvistä salakapakoista leviäisivät darknetissä.

Onneksi ei ole pelkoa siitä, että alkoholinkäyttö muuttuisi rikokseksi. Juuri on hyväksytty uusi alkoholilaki, joka lisää alkoholin saatavuutta ja pidentää baarien aukioloja. Kaikenlainen juominen ja häiriökäyttäytyminen saattaa yleistyä. STT:n uutisessa (16.3.) Suomen Poliisijärjestöjen Liitto arvioi, että uuden alkoholilain takia poliisin hälytystehtävät tulevat jatkossa lisääntymään.

Poliisien määrän kasvua voitaisiin hyvin suitsia silläkin, että huumeiden käyttörikokset pyyhittäisiin yli rikoslaista. Aikaa jäisi silloin enemmän alkoholin aiheuttamien puukkotappeluiden selvittämiseen.