Vasemmistoliiton pitää toteuttaa omassa toiminnassaan sitä avoimuuden ja demokratian mallia, mitä olemme yhteiskunnassa vaatimassa. Puolue ei ole tai ei saa olla erillinen instituutio muusta yhteiskunnasta, jossa on vain puolueen nimen vuoksi asioita allekirjoittavia robotteja. Emme me sellaisia olekaan mutta puoluepolitiikka, sen ryhmäkuri, ryhmäpäätökset ja linjaavat keskustelut voivat helposti viedä päätöksentekoa sellaiseen suuntaan, että seurataan johtajia sokeasti, koska ei ole tarpeeksi aikaa perehtyä asioihin.

Yleensä aina pitäisi antaa tarpeeksi aikaa perehtyä päätettävissä oleviin asioihin. Nyt niin ei tapahtunut hallitukseen menosta äänestettäessä, koska mitä ilmeisimmin ajan hankkiminen hallitusneuvotteluiden päätteeksi jäsenäänestystä varten ei ole mikään suosittu ajatus Vasemmistoliiton ulkopuolella. Kuitenkin äänestys hallitukseen menosta oli vähintään yhtä hyvä idea mielestäni kuin puolueristeily ja jäsenäänestys puolueen puheenjohtajasta. Näitä kaikkia olen kannattanut lämpimästi. Jäsenristeilyä jopa lobbailin puolueessa sen mitä taisin.

Yksi suurimmista puutteista puolueessamme on mielestäni ollut yhteisten tapahtumien vähyys. Mikäli toimii vain puolueen liepeillä eikä keskiössä voi puoluekokouksen tyyppiset valtakunnallisesti jäseniä yhteen tuovat tapahtumat helposti jäädä väliin. Kesäpäivät, risteilyt, yhteisbileet ja seminaarit ovat tärkeä tapa tuoda aktiiveja yhteen ja luoda yhteishenkeä, verkostoja ja jakaa ymmärrystä eri alueiden tai toimijoiden välille. Valtakunnallisesti kokoavia tapahtumia on viime vuosina ollut ainakin, no se risteily, vasemmistonaisten kokous, ay-toimijoille suunnattu tilaisuus. Joistain olen varmaan jäänyt poiskin. Aktiivit voisivat myös olla itse aktiivisia piirien välillä ja verkostoitua valtakunnallisesti. Erityisen tärkeää se olisi siitäkin syystä, että jäsenistämme uusia on yli puolet mikä on epätyypillinen mutta innostava tilanne suomalaisessa puoluekentässä.

 

 

Suomessa on perinteitä suljetuista kabineteista ja Vasemmistoliiton pitää niistä pyrkiä aktiivisesti eroon yhteiskunnassamme. Tämä tarkoittaa puolue-elämässä ainakin sitä, että erilaisten kokousten pöytäkirjojen olisi hyvä olla jäsenten saavutettavissa ja tarpeeksi informatiivisia, kokousten striimauksista olisi hyvä tiedottaa tarpeeksi ja ajoissa, kun on erilaisia tehtäviä tai vaaliehdokkuuksia avoinna vaikkapa piirissä tai puolueessa olisi niistä ja valintamekanismeista tiedotettava tarpeeksi ja tarpeeksi ajoissa, jotta kenttä pysyy mukana.

Kun saadaan kenttä pysymään mukana pysyy puoluekin voimakkaana ja aktiivisena.

Tulevaisuudessa vasemmistoliiton olisi hyvä pohtia miten voisimme käsitellä mahdollisimman hyvin ja saisimme mahdollisimman paljon aloitteita jäseniltä ja aktiiveilta. Puolue ei ole mitään ilman aktiiveja ja siksi puoluetta olisi hyvä muokata niin kuin jäsenet haluavat. Toki puoluekokous ja piirikokoukset palvelevat asiaa myös hyvin mutta ajattelisin, että tässä ajassa tarvittaisiin vielä ketterämpiä keinoja vaikuttaa. Suoria viestejä voi toki nyt jo lähettää suoraan puoluehallitukselle mutta tästä mahdollisuudesta tuskin tiedetään kovin laajalti.

Itse tein aloitteita puolueelle kuluneella kaudella puoluevaltuutettuna. Aloitteeni häirintäyhdyshenkilöiden nimeämisestä kokouksiin ja Vasemmistoliiton muihin tilaisuuksiin käsiteltiin puoluehallituksessa ja siellä todettiin, että asia käsitellään käynnissä olevan tasa-arvo-ja yhdenvertaisuussuunnitelman yhteydessä. Olin tyytyväinen tähän. Samoin tein aloitteen puoluevaltuuston pöytäkirjoista, että puoluevaltuuston pöytäkirjat julkaistaisiin jatkossa Vasemmistoliiton nettisivuilla ja ne toimitettaisiin jäsenille luettavaksi. Puoluehallituksen käsittelyn jälkeen oli päätös, että aloite hyväksyttiin siten, että jatkossa valtuuston päätösasiakirjat julkaistaan vaikutavasemmistossa.fi-sivustolla. (https://vaikutavasemmistossa.fi) Ne eivät sieltä ilmeisesti vielä löydy.

Usein jos rakenteet ei toimi, ne ovat sekaisin tai liian hitaita syntyy rakenteiden ulkopuolisia toimintaverkostoja, vaikuttamiskanavia. Tällaiset voivat olla alttiita sisäpiirin synnyttämiselle tai jopa demokratian ohittamiselle. Sinänsä pidän täysin järkevänä ja loogisen, että epävirallisia verkostoja ja ryhmiä syntyy koska se on demokratiamallillemme ominaista. Selitän tätä outoa kaksijakoista ajatteluani. Vaikkapa Suomen lainsäädännössä niin kauan, kuin jokin laki on voimassa ei sitä vastaan olevaa lakia kovin helposti virallisissa rakenteissa edistetä. Toki mikäli on virallisia rakenteita uudistamaan vaikkapa lakeja niin sitten niiden rakenteiden pitäisi toimia eli tässä tapauksessa eduskunta. No eduskunnalle pitäisi tulla puolueiden kautta kansalaisten mielipiteet mutta puolueet ovat kokeneet luottamuksen ja jäsenmäärän romahtamisen ja vaikuttaa, ettei tämä puoluetason rakenne ole enää kovin toimiva. Mielestäni siis puoluetason rakenne pitää saada toimivaksi ja samaan aikaan on ymmärrettävää, että syntyy epävirallisia vaikuttamisen kanavia tai verkostoja eduskunnan suuntaan kun puoluetaso on vähän taantumassa.

Puolueen suhteen jos osastot ovat toimiva porras, on kaikilla vasta liittyneilläkin yhtäläinen mahdollisuus vaikuttaa ja epävirallisia verkostoja ei tarvitse luoda.

Itse halusin vaikuttaa erityisesti puolueen työelämälinjauksiin menneellä kaudella. Suureksi ilokseni tulin valituksi pian puoluekokouksen jälkeen puolueen työelämätyöryhmään, joka on eduskuntaryhmän asiantuntijaelin. Valitettavasti työryhmä kokoontui vain muutaman kerran kauden aluksi ja vaikuttaminen asioihin sen ryhmän kautta jäi toteutumatta. Tällaisten tilanteiden myötä voimme menettää aktiivisia toimijoita, jotka suuntaavat energiaansa muihin vaikuttamisen kanaviin.

Yleisesti ottaen puolueessa toimiminen ja vaikuttaminen on mielestäni muuttunut mielekkäämmäksi. Sitä mukaan kun kasvamme, kehitämme parempia työkaluja organisaation hallintaan mikä taas monesti kasvattaa jäsendemokratiaa. Yritän kuitenkin aina muistaa, että vaikka en olekaan toiminut puolueessa 70-luvulta asti, enkä ollut edes silloin syntynyt, alan jo lukeutua ehkä puolueemme pitkäaikaisempiin toimijoihin, ainakin nuoremmassa polvessa. Tämä asettaa tilanteen, että navigointini puolueen kiemuroissa lienee minulle huomattavasti helpompaa kuin jollekin muulle. Olen pyrkinyt tapaamaan uusia aktiiveja ja ohjaamaan heitä itselleen mielekkäisiin vaikuttamispaikkoihin puolueessa ja toivon jatkossakin, että saan viestiä miten puolue toimii uusien vasta liittyneiden jäsenten näkökulmasta.

Tärkeitä kysymyksiä tulevalle kaudelle puolueessamme on osastojen tukeminen, vaaliorganisaation kehittäminen niin, että ehdokkaiden ja alueiden työ ei ole eri piireissä päällekkäistä, vasemmistoliiton hallituspolitiikan viestiminen kentälle, järjestön kehittäminen niin, että siihen on helppo tulla mukaan vaikuttamaan ja toimintakulttuurin avaaminen yhä avarakatseisemmaksi. Mikäli haluamme kasvaa isoksi puolueeksi on meidän siedettävä paremmin eriäviä mielipiteitä, äänestyksiä, vittumaisuutta ja vaikeutta.

Kuten periaateohjelmassamme todetaan,

”Puolue-elämämme ohjenuorana ovat demokratia ja avoimuus, toisten kuunteleminen, uuden oppiminen ja kokemusten vaihto sekä jäsenten välinen toveruus, tuki ja kannustus.

Haluamme ylläpitää ja kehittää yhteistyötä ammattiyhdistysliikkeen ja muiden kansalaisliikkeiden kanssa tasa-arvoisen osallisuuden ja demokratian vahvistamiseksi.”

 

Rakkaudella Mira-Veera Auer

Kirjoittaja on Vasemmistoliiton puoluevaltuuston jäsen.