Gummerus on julkaissut viime kuukausien aikana useita käännöskirjoja, joissa ei tekijää mainita lainkaan. Mainiot keitot, Jäätelöt ja pirtelöt, Nyt grillataan, Isoäidin parhaat leivonnaiset, rakkaimmat reseptit olisivat ihan osuvia nimiä keittokirjoille. Niiden uskottavuudelta menee pohja pois, kun kukaan ruoka-alan ammattilainen ei ole vastuussa sisällöstä omalla nimellään.
Jokaisella keittokirjojen lukijalla on varmasti omat suosikkinsa ja inhokkinksa keittokirjailijoiden joukossa. Keittokirjan valinnassa tekijä on aivan yhtä tärkeä valintaperuste kuin muussakin kirjallisuudessa. Suomessa riittää hyviä keittokirjojen tekijöitä, niin kirjoittajia kuin kuvaajiakin. Kummastuttaa Gummeruksen kustannuspolitiikka, keskinkertaisten käännöskirjojen julkaiseminen. Maailmalta löytyisi huipputekijöiden teoksia käännettäväksi, ehkä niistä jää vähemmän kustantajan laariin? Kiitos suomalaisen peruskoulun voin nauttia keittokirjoista alkukielellä englanniksi, ruotsiksi, ranskaksi, saksaksi.
Isoäidin parhaat leivonnaiset kirjan alkuteoksen tekijänoikeudet omistaa brittiläinen isoäiti nimeltää Parragon Books Ltd. Kirjan reseptit edustavat saksalaista leivontakulttuuria: unikkotorttu, preussilainen piiras, omena-unikkotorttu, vanhasaksalainen juustotorttu, dresdeniläinen munatorttu. Olisi ollut rehellisempää nimetä kirja sen sisällön mukaan: Saksalaisen sokerileipurin parhaat leivonnaiset. Meitä isoäitejä käöytetään tässä julmasti markkinoinnin keppihevosina!
Nyt grillataan kirjan kalavalikoima ei tunnista suomalaisten mökkikalastajien saaliita. Ainakaan Oulunjärvestä ei nouse tonnikalaa, miekkakalaa, punanapsijaa, merikrottia tai ruijanpallasta, joita kirjan ohjeissa grillataan. Yhdessä ohjeessa on sentään muikkua tai silakkaa, annoskoko on kaksi silakkaa ruokailijaa kohti. Sienistä kehotetaan poistamaan varret. Pitäisikö itkeä vai nauraa, olisi joku ruokaihminen voinut edes toimittaa kirjan Suomen oloihin.