Lapsuudesta muistan sen juhlavan hetken, kun Kangasalta vanhasta-Rantalasta tuli VR:n kuljettama pahvilaatikollinen omenoita, huolellisesti silkkipaperiin käärittyinä. Kylmäkellarissa omenat säilyivät koko syksyn, vähin erin niitä käytiin purkamassa kääreistään. Kellarissa kypsyneiden talviomenoiden tuoksu oli aromeita tulvillaan, kesä palasi hetkeksi kielelle!
Pitäjänmäellä Helsingissä Hugo-vaari vei rintamamiestalon puutarhan valtavan omenasadon mehuasemalle, pastöroitu mehu säilyi talven yli. Tyyne-mamma keitti mehusta makeaa omenariisipuuroa, jonka koostumus muistutti italialaista risottoa. Valitettavasti ei Tyyne kirjoittanut reseptejään ylös, puuroa olen kokeilujen kautta yrittänyt toisintaa. Puuro syötiin kermamaidon kanssa, ehkä pehmeä makuelämys syntyi kerman ja omenan liitosta.
Kerrostaloalueemme keskellä on keidas: päiväkoti vanhalla omakotitalotontilla, jonka omenapuut on jätetty koko ympäristön ihailtaviksi. Nyt omenoista on tullut joillekin ongelma, päivähoitoviranomaisia on vaadittu kaatamaan puut: puut tuottavat omenoita, omenat ruokkivat rottia, rotat ovat kauhistus!
Päiväkodissa ei enää tehdä ruokaa, omenoista ei ole iloa päiväkodin lasten ruokapöydässä. Päiväkotilasten ruoka täytyy tuoda luotettavasta valmistuskeittiöstä, ei sitä voi pihamaalta poimia! Omenat pyörivät hiekkalaatikoissa ja leviävät aidan rakosista viereiselle kävelytielle. Ohikulkijat potkiskelevat niitä inhoten syrjään kauppamatkallaan, ostavat sitten puolalaisia ja ranskalaisia, kasvinkäsittelyaineilla kyllästettyjä omenoita lähikaupasta.
Olen yrittänyt ottaa niskalenkin omenaongelmasta: käyn iltalenkillä päiväkodin pihalla poimimassa pudokkaita ja ravistelemassa omenapuita. Ehkä portin pieleen voisi laittaa kannustavan kyltin: tervetuloa poimimaan luomuomenoita, kaupunki tarjoaa!
Omena on monipuolinen raaka-aine, siitä saa mehun ja soseen lisäksi piirakoita, pannareita, raasteita, pikkelssiä. Omenaa voi lisätä pataruokiin ja salaatteihin, jälkiruokarahkaan tai kiisseliin. Happamat omenat soseutuvat hyvin, makeat lajikkeet pysyvät kiinteinä kypsennettyinäkin. Pudokkaista saa helpon iltapalan:
Omenapannari
Jos käytät pieniä omenoita, aloita niiden käsittelyllä: kuori, poista siemenkodat, paloittele peukalonpään kokoisiksi paloiksi. Pane uuni lämpenemään 225 asteeseen. Sekoita 8 dl luomumaitoa, kolme luomumunaa, 4 dl vehnäjauhoja, 1 tl suolaa ja 0,5 dl sokeria taikinaksi, helpoiten se käy sauvasekoittajalla.Sulata uunipellillä uunissa 50 g voita, levitä sulanut voi peltiä kallistelemalla kauttaaltaan pellin pohjalle. Taikina kaadetaan kuumalle pellille, päälle levitetään maun mukainen määrä omenakuutioita ja ripsaistaan pintaan kanelia ja sokeria. Paista pannaria uunissa puolisen tuntia, kunnes pinta on ruskistunut. Anna rauhoittua hetken, niin pannari on helpompi paloitella. Herkkusuu voi pyöräyttää pannarin kylkeen pallon vaniljajäätelöä!
Vaniljajäätelö
Vaniljajäätelö on itse asiassa jäädytettyä vaniljakastiketta! Jos et omista jäätelökonetta, voit pitää jäätelömassa liikkeessä käsivoimin: sekoita pakastimessa jäätyvää massaa puolen tunnin välein voimakkaasti, sähkövatkain helpottaa työtä.
Vatkaa kulhossa 4 keltuaista ja 1,5 dl sokeria kevyesti. Kiehauta kattilassa 3 dl täysmaitoa ja 2 dl kuohukermaa yhdessä halkaistun vaniljatangon kanssa. Voit korvata vaniljatangon ruokalusikallisella vaniljasokeria. Kaada kuuma kermamaito keltuaisvaahtoon jatkuvasti vatkaten. Kaada seos takaisin kattilaan ja kuumenna sitä varovasti, kunnes seos sakenee, se ei saa kiehua!
Jos sinulla on lämpömittari, on jäätelöseoksen tavoiteltu lämpötila 84 astetta, siinä lämpötilassa keltuaiset suurustavat massan ilman että seos leikkaantuu. Sokerilämpömittari on hyvä hankinta, jos leivot paljon, käsittelet sokeria ja suklaata. Pyydä joulupukilta, jos et raaski itse ostaa, hinta on keittiötarvikeliikkeissä alle 30 euroa, löytyy nettikaupoistakin.
Parhaimman tuloksen saat, jos annat jäätelömassan maustua vaniljatangon kanssa yön yli jääkaapissa, poista tanko ennen jäädytystä. Kaada jäähtynyt massa jäätelökoneeseen tai siirrä astia pakastimeen. Jäätelömassan täytyy olla jäätyessään liikkeessä, jotta siihen ei muodostu suuria jääkiteitä. Onnistunut jäätelö tuntuu suussa silkkisen pehmeältä, ei rakeiselta.
Valkuaisista voi tehdä monenlaista, lisävinkkejä luvassa jatkossa!