Savolaisvitsi kertoo isännästä, joka ohjeisti renkimiestä ennen ruokailua: ”mie syön parasta, syö sie varista”. Padassa kypsyy porokin lempeästi, matalassa lämpötilassa ei kypsymisajan kanssa ole niin nokonuukaa. Padassa hiljaa haudutettu ruoka on lähtökohtaisesti parasta, mitä suomalainen perinnekeittiö on saanut aikaan – minun mielestäni.
Perheen pää hankki suoraan poroisännältä puolikkaan poron sievästi annospaketteihin vakumoituna, kevään mittaan on siis luvassa pororuokien ohjeita. Lähtökohtaisesti poro on ekologinen, hieno raaka-aine, joka ei parane liiasta käsittelystä tai maustamisesta. En ole lihaa syönyt vuoden 1986 jälkeen, mutta luonnossa elänyt poro pääsee lautaselleni muutaman kerran vuodessa. Lapissa ei kasvissyöntiä olisi voinut harrastaa, kun tarjolla oli lähinnä jäkälää. Porot söivät jäkälää, ihmiset poroja – tämä oli elämisen ehto ennen elintarviketeollisuuden rekkarallia.
Poroa padassa
puolisen kiloa poronkäristyslihaa
2 sipulia
2 pientä porkkanaa
1-2 tl suolaa, varovasti mustapippuria
50 g voita
vettä
Viipalokuoritut sipulit, leikkaa porkkanat lohkoiksi. Lado ne ja poron käristelihat pataan, kaada päälle kylmää vettä niin, että ainekset juuri peittyvät. Ripottele päälle suolaa ja pippuria, vuole päälle voita. Pane kansi päälle, työnä pata uuniin 125 asteeseen 3-4 tunniksi. Voit välillä kurkistaa kannen alle ja sekoittaa lihoja, jos niitä pilkistää nesteen alta. Keitä padan lisäkkeeksi Lapin puikulaperunoita, tarjoile puolukkasurvoksen kanssa. Nauti kunnioittaen Lapin poronkasvattajia ja Suomen alkuperäiskansaa, saamelaisia!