Vaihtoehtoisten totuuksien aikana jokainen voi esiintyä lähes minkä tahansa asian asiantuntijana ja perustaa väitteensä henkilökohtaisiin kokemuksiinsa, luuloon tai sattumalta ilmenneisiin yhteensattumiin. Ruoka ja ravitsemus ovat osa meidän jokaisen arkea, niinpä jokainen voi kokea olevansa oman ravitsemuksensa asiantuntija.

Moni lääkärikin esiintyy ravitsemuksen asiantuntijana, vaikka lääkärin opintoihin ei kuulu ravitsemustiedettä kuin kymmenen opintopisteen verran – allekirjoittanutkin on opiskellut sitä enemmän avoimessa yliopistossa. Ravitsemusterapeutin tutkinnosta 200 opintopistettä koostuu ravitsemustieteen opinnoista ja loput 100 muista sitä tukevista opinnoista.

Ravitsemustiede on hyvin uusi tieteenala, siksi tutkimus tuottaa jatkuvasti uutta tietoa. Tämä voi synnyttää pintapuolisessa uutisoinnissa vaikutelman, että ravitsemussuositukset muuttuvat koko ajan. Iso linja on pysynyt,  tieto täsmentyy ja tutkimus saa tueksi entistä täsmällisempiä tutkimustuloksia. Ravitsemustieteestä tekee haasteellisen sen tutkimuskohteena oleva ihmislaji: on vaikeaa toistaa vuosikymmeniä kestäviä tutkimuksia muuttumattomissa olosuhteissa. Osa muutostekijöistä tulee esiin vasta elämänkaaren myöhemmissä vaiheissa. Sikiöajan ravitsemuksen tila vaikuttaa vielä keski-iässä.

Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen on kirjoittanut kirjansa Pötyä pöydässä – Älä usko kaikkea, mitä ravinnosta sanotaan (Kirjapaja 2018) siitä tuskasta, mitä hän on koulutettuna ravitsemusterapeuttin tuntenut netissä ja lehdistössä käydyn ravitsemuskeskustelun vuoksi.

Laatikainen käy yksi toisensa jälkeen läpi ”laajalle levinneitä pötypuheita ja väärinkäsityksiä ravitsemuksesta”. Osa vääristyneistä ravitsemusväitteistä vauhdittaa niiden lanseeraajien bisneksiä, esimerkiksi lisäravinteiden myyntiä. Laatikainen ampuu ne alas perusteettomina, epätieteellisinä ja usein väärinkäsityksiin perustuvina.  Otetaanpa muutama herkullinen esimerkki kirjan kattauksesta:

”Ravitsemussuositukset ovat roskaa”

Ravitsemussuositusten kritisoijat väittävät, että suomalaiset ovat sairaampia kuin koskaan, koska he ovat noudattaneet ravitsemussuosituksia. Laatikainen vastaa tähän väitteeseen, että ensinnäkään valtaosa yleisimpiin kansantauteihin sairastuneista tai lihavista ei ole noudattanut ravitsemussuosituksia, he eivät voi toimia sitä kritisoivina todistuskappalaina. Toiseksi suomalaisten elinikä on pidentynyt ja esimerkiksi sydän- ja verisuonisairaudet ovat vähentyneet merkittävästi. Tästä on kiittäminen ruokavalion muutosta, jossa keskeistä on kasvisten käytön lisääntyminen ja kovien rasvojen vaihtuminen pehmeämpiin.

Ylipainoisten määrän kasvu ei johdu siitä, että he noudattaisivat ravitsemussuosituksia vaan siitä, että he saavat suosituksia enemmän energiaa ja liikkuvat liian vähän.

Väitteidensä tueksi Laatikainen esittää kansainvälisten, laajojen tutkimusten ja tutkimusyhteenvetojen tuloksia. Ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio vähentää väestötasolla dementian esiintyvyyttä 40%, sepelvaltimotautia 29%, syöpiä 29% ja kakkostyypin diabetesta 23%.

”Vuori-, ruusu- ja merisuola sisältävät mineraaleja ja vitamiineja ja ovat siksi parhaita suolavalmisteita”

Otsikossa mainitut suolat ovat yleensä jodioimattomia, mitä Laatikainen pitää niiden suurimpana puutteena, koska jodirikastettu suola on suomalaisten merkittävimpiä jodilähteitä. Väestötasolla jodinpuute on Suomessa varsin yleinen, siksi olisi aina valittava jodioitu suola.

Laatikainen muistuttaa mieliin suolan vuorokausiannoksen olevan suositusten mukaan vain 5 g vuorokaudessa. Jotta vuorisuolasta saisi edes puolet vuorokaudessa tarvittavan määrän magnesiumia, olisi sitä nautittava 125 g päivässä. Sitä ei kenenkään terveys kestäisi.

Sen sijaan kannattaa valita jodioitu mineraalisuola, esim Pan-suola tai Seltin, joissa osa ruokasuolan natriumista on korvattu kaliumilla ja magnesiumilla.

Vastaavanlaisia uskomuksia kuin ylläolevat esimerkit liittyy nettikeskustelussa ja ”terveysravinnon” markkinoinnissa viljojen haitallisuuteen, voin ja kookosöljyn erinomaisuuteen, jugurtin syöpää synnyttäviin ainesosiin, detox-kuureihin ja lukuisin muihin epätieteellisiin ravitsemuskäsityksiin.

Huuhaan sijaan Laatikainen suosittelee netissä maksuttomasti käytettävissä olevaa fineli.fi sivustoa, josta löytää useimpien ruoka-aineiden ravintoarvot, myös suhteutettuna päivittäiseen ravintoaineiden tarpeeseen. Loppujen lopuksi terveellisen ja herkullisen ruoan valitseminen ei ole kovin vaikeaa, vanha kunnon lautasmalli on edelleen hyvä valintojen pohja. Mikään yksittäinen ruoka-aine ei ole hyvä tai paha, kokonaisuus ja annoskoko  ratkaisevat. Kohtuus kaikessa, kaikkea kohtuudella, kasvikunnan tuotteita painottaen. Maapallon trveydelle toteaa Laatikainenkin vegaaniruokavalion olevan terveellisin.