Sienihullun kiireet alkavat jo toukokuussa korvasienien puskiessa kurttuisen olomuotonsa karikkeen läpi. Ensimmäiset kanttarellihavainnot tehtiin tänä vuonna jo samoihin aikoihin, yleensä niitä alkaa löytyä juhannuksesta lähtien. Keskikesällä korit täyttyivät värikkäistä haperoista, ensimmäisistä tateista ja kehnäsienistä. Elokuu vaihtui syyskuuksi, mutta metsissä sienisato jatkuu runsaana. Haperokausi alkaa olla lopuillaan, mutta tatteja löytyy yöpakkasiin saakka – toukkaisuuskin vähenee säiden viiletessä. Rouskujen pääsato on vasta tulossa, suppilovahveroita voi leutona syksynä poimia marraskuun alkuun asti. Puoli vuotta saa hyvinkin kuljettua sienten perässä metsissä!
Mauri Korhosen taskuun mahtuva ja säänkestävä opaskirjanen Tunnista ruokasieni (Otava 2016) on hyvä johdatus sienten maailmaan. Siinä esitellyt sienet on helppo tunnistaa, ne ovat yleisiä ja runsassatoisia sieniä. Parhaiten sienestyksen alkuun pääsee kokeneen sienestäjän matkassa, kirjat ovat hyvänä tukena uusia lajeja opeteltaessa myöhemminkin. Jos et ole aivan varma sienen lajista, on varminta jättää sieni syömättä.
Tatit ja rouskut ovat turvallisia ja helppoja tunnistaa. Suomessa kasvavat tatit ovat myrkyttömiä, vain sappitatti on maultaan kelvoton. Sen erottaa herkkutatista jalan tumma verkkokuvio ja vanhemmiten vaaleanpunaiseksi muuttuva pillistö, eivätkä edes toukat pidä siitä. Punikkitatteja on monta ala-lajia, kaikkien jaloissa on mustat ”säärikarvat”. Rouskuista vain lakritsirousku on lievästi myrkyllinen, mutta se eroaa muista rouskuista kirkkaan maitiaisnesteensä perusteella. Leppärouskuja ja kultarouskua lukuunottamatta kaikki rouskut täytyy ryöpätä muutaman minuutin ajan kiehuvassa vedessä ja heittää keitinvesi pois.
Sunnuntain sieniretkellä koriin kertyi mukavasti erilaisia tatteja. Osa päätyi kuivuriin, osa keittoon heti tuoreeltaan. Tateille kuivaaminen on mielestäni paras säilöntätapa, niiden aromit vain vahvistuvat kuivatessa. Kuivatut sienet vievät vähän tilaa ja säilyvät huoneenlämmössä jopa vuosia.
Sieniseljanka on maukas, mutta vähärasvaisempi vaihtoehto kuin perinteiset kermaiset sienikeitot. Seljankan maku vain paranee seuraavana päivänä lämmitettäessä.
Syyskuun sieniseljanka neljälle
Noin litra paloiteltuja, tuoreita sieniä (haperoita, tatteja, suppilovarhevoita)
1/2 dl rypsiöljyä
4 valkosipulinkynttä pilkottuina
1 chili pilkottuna, siemenet poistettuna
1 iso sipuli pilkottuna
2 varsisellerin vartta viipaleina
5 suurta, kiinteää perunaa paloiteltuina
2 porkkanaa paloiteltuna
2 tuoretta tomaattia hakkeluksena
1 tl timjamia
1 litra vettä
2 tl suolaa
3 venäläistä suolakurkkua silputtuna + loraus kurkkujen lientä
nippu tuoretta tilliä
Kaada öljy kattilaan, kuullota sieniä kuumassa öljyssä, kunnes niistä irronnut neste on haihtunut. Lisää chili, valkosipuli ja sipuli, kuullottele hetki ja lisää vesi. Kun liemi on kiehuvaa, lisää muut aineet lukuunottamatta tilliä ja suolakurkkuja. Anna keiton kiehua lempeällä lämmöllä 20-30 minuutin ajan, kunnes kasvikset ja perunat ovat kypsiä. Lopuksi lisää kurkut, niiden liemi ja reilusti tuoretta, tuoksuvaa tilliä. Nauti tuoreen leivän ja hyvän seuran kera!