”Kunnan päättäjät ovat kuin kastematoja, jotka möyrivät paikallisfaktojen mullassa ja samalla kuohkeuttavat maan rehevämmäksi kuntalaisten elää. Se on tärkeää hommaa.”
Näin totesi eräs Facebook-ystäväni kommettiketjussa, joka virisi mainostettuani kavereilleni tätä uutta blogia. Hänestä on iso askel heittää oma persoona osaksi puoluelehden materiaalia. Hän samalla onnitteli minua ja ”hirvitteli” asiaa.
Mielestäni tuo kastematovertaus on mainio. Todellakin meidän kunnanvaltuutettujen pitää möyhiä pintaa syvelmältä koko ajan ja tarkkailla sitä, että onko nyt kuntalaisia riittävästi tietoa siitä mitä kunnassa tapahtuu.
Nyt on ollut trendinä puhua siitä kuinka tärkeää on osallistaa kuntalaisia tulevaisuuden kunnassa.
Kuntalain 22§:ssä sanotaan näin: ”Kunnan asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on oikeus osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Valtuuston on pidettävä huolta monipuolisista ja vaikuttavista osallistumisen mahdollisuuksista.”
Meillekin on sanottu usein, että kuinka tärkeää meidän valtuutettujen on osallistua tuohon tehtävään. Tuo vain vaikuttaa todella haastavalta. Kunnanvaltuutetuilla on yleensä päivätyö. Iltaisin ja viikonloppuisin olisi aikaa osallistaa.
Kuka järjestää ja kutsuu koolle keskustelu- ja kuulemistilaisuudet sekä kuntalaisraadit? Odottavatko valtuutetut virkamiesten aktiivisuutta ja päinvastoin?
En tiedä vielä vastauksia, mutta toivottavasti pian tiedän.
Onko pelottavaa heittää oma persoona peliin?
Uutena valtuutettuna ja valtuustoryhmämme puheenjohtajana minun on pitänyt oppia nopeasti kaikki, mutta onneksi minulla on lähellä hyviä entisiä ja nykyisiä vasemmistovaltuutettuja, joilta olen voinut neuvoa kysyä. Kiitos heille!
Kirjoitan myös runoja, lausun niitä eri tilaisuuksissa, ja olen myös kirjoittanut aiemmin pitkään luovuuteen liittyvää blogia. Rakastan improteatterin tekemistä. Teen savitaidetta. Kuvassa on eräs minun tänä vuonna tekemä saviteos. Haluan viedä taidettani ihmisten nähtäville.
Minkä muun minä pistäisin peliin kuin oman persoonani?
Heti tänä syksynä vaalilupauksemme pakotti minut ilmaisemaan mielipiteeni paikallislehdessä siitä, kun Limingan kunta päätti harkita terveskeskuksen myymistä ja sosiaali- ja terveyspalveluiden osaulkoistamista. Siitä oli vasta Ylessäkin juttua.
Tottakai kirjoitimme myös valtuustoesityksen, jossa vastustimme koko tutkimisen aloittamista. Tässä vaiheessa ei kannata kiirehtiä, kun ei tiedetä mitä koko sotelle tapahtuu.
Minua jännitti niin tuo valtuustonkokous, että ajoin autolla ohi risteyksen ja huomasin asian vasta Lumijoen rajalla. Käännyin takaisin ja ajoin perille. Meidän esitys ennustettavasti hävisi ja jätimme eriävän mielipiteen. Tässä vaiheessa pääsia oli, että kuntalaiset saivat tietää mitä kunnassa ollaan suunnittelemassa.
Pelätä saa, mutta se ei saisi estää ajamasta niitä asioita, joiden puolesta lupasimme puhua.
********