Meidän kuopuksemme täyttää huomenna kuukauden. Kuukauden! Eilenhän minä vasta synnytin. Vauvan ja usein myös oma elämä pyörii perustarpeiden ympärillä. Isoveli on edelleen innoissaan pikkusiskosta, vaikka aina ei ole helppoa olla isoveli. Toisina päivinä uvivelkaa on enemmän kuin toisina. Sitä tavallista.
Uuden ihmisen elämän ensimmäisinä viikkoina meillä on vietetty rotinoita.
Rotinat on vanha suomalainen perinne. Rotinaperinteessä synnyttäjälle tuodaan rotinoita eli ruokaa. Tarkoituksena oli mahdollistaa perheenemännälle lepo, palautuminen synnytyksestä sekä vauvan hoitoon keskittyminen.
Nykyään synnyttäjälle on tietenkin helpompaa: myös kumppani osallistuu talouden hoitoon, vettä ei tarvitse kantaa kaivolta ja pyykinpesua aloittaa keittämällä vettä. Isyysvapaa tuo myös mahdollisuuden lepoon ja palautumiseen.
Toisaalta vauva työllistää koko perhettä. Ja vaikka vauva nukkuu paljon, toisen lapsen kohdalla myös esikoinen vaatii hoitoa ja huomiota siinä missä ennenkin. Pyykkiä on pestävä, ruokaa pitäisi laittaa ja välillä on pakko siivota ainakin pahimpia sotkuja lattialta. Imettäminen sitoo synnyttäjän käsiä aluksi todella paljon ja jos yöllä heräillään paljon, on univelkoja pakko kuroa umpeen päiväunilla. Auttavia käsiä ei myöskään löydy omasta talosta tai naapurustosta samaan tapaan kuin ehkä entisinä aikoina.
Hommaa siis riittää modernissa kaupunkilaisperheessäkin ja siinä mielessä rotinat ovat kelpo perinne edelleen.
Perinteisesti rotinat ovat tarkoittaneet nimenomaan ruuan tuomista. Vieraita ei perinteen mukaan ole tarvinnut kestitä, kori ja onnen toivotukset on voitu jättää ovella. Me uudistimme perinnettä niin, että facebook-kutsussa toivotimme vierailijat tervetulleiksi ja pyysimme heitä auttamaan haluamallaan tavalla: tuomalla ruokaa, viemällä roskat tai vaikka leikittämällä isoveljeä.
Kiitos rotinavieraiden, meidän ensimmäiset viikkomme nelihenkisenä perheenä ovat sujuneet vähän jouhevammin. Meille on kannettu muun muassa salaattia, piirakkaa, leipää, kakkua, teetä ja keksejä. Joku vieras on täyttänyt astianpesukoneen, toinen vienyt roskat, monet ovat keittäneet kahvinsa itse tai leikittäneet esikoista, jolle uudessa tilanteessa ei ole aina riittänyt vanhempien aikaa entiseen malliin. Kiitos teille!
Kun vauva oli neljä päivää vanha ja kesäisen lämmin aurinko vielä hellitteli kaupunkia, pakkasimme vauvan makuupussiin, pistimme laukkuun rotinavieraiden tuomia eväitä ja suuntasimme leikkipuiston nurmikolle piknikille. Ilman eväitä, olisi jonkun täytynyt lähteä kauppaan ja laittaa ruokaa. Yhteinen ulkoilu olisi jäänyt haaveeksi.
Tilanteessa, jossa vasta yritämme sopeutua uuteen tulokkaaseen ja hänen tarpeidensa mahduttamiseen arkeemme, yhteiset kiireettömät hetket ovat olleet kullanarvoisia meille kaikille. Koko perheen yhteiset, esikoisen ja toisen vanhemman yhteiset; minun ja kumppanin yhteisiä hetkiä saamme vielä odotella.
Tärkeintä rotinavieraissa ovat olleet vieraat ja heidän seuransa itsessään. Vaikka itse olisin jo valmis liikkumaan enemmän, vauva on vielä niin pieni, että liikkumisessa on haasteensa. Pienokainen kyllä nukahtaa kantoreppuun ja vaunutkin toimivat, kun vauvan nostaa niihin unessa. Mutta heti herättyä on saatava maitoa.
Vaikka en arastele kaivaa tissejäni esiin melkein missä vain, on kuitenkin todella hankalaa alkaa imettämään juuri sillä hetkellä, kun vauva herää keskellä kaupunkia tai lyhyen bussimatkan aikana etenkin ilmojen kylmettyä ja vaatteiden lisäännyttyä.
Koska liikkuminen on vielä vähän vaikeaa, vieraat ovat olleet pelastus.
Myös vieraat kiittelivät konseptia, koska useinkaan ei voi olla aivan varma, miten tuoreiden vanhempien ja heidän vauvojensa suhteen tulisi toimia. Sopiiko vierailla, ellei ole läheinen ystävä ja missä vaiheessa? Me toivoimme vieraita alusta asti, mutta rotinakutsuun voi myös halutessaan kirjoittaa, että ensimmäiset viikot ovat perheen yhteistä aikaa tai kertoa, ettei jaksa pitkiä vierailuja. Ihan sen mukaan, miltä tuntuu.
Ensi (jos sellainen tulisi) lisäisin kutsuun vielä, että kaiken hyödyllisen lisäksi kukat ovat tervetulleita. Nyt jouduin itse ostamaan kukkia kaupasta, mutta itsepähän olimme pyytäneet ruokaa ja roskien viemistä kukkien ja lahjojen sijaan.