Tänä aamuna uutisia lukiessani järkytyin, kuten moni muukin. Gashaw Khaleel Hamad ja hänen kolmevuotias tyttärensä aiotaan käännyttää Irakiin huolimatta siitä, että aviomiehellä Huner Ali Muhammedilla on turvapaikka ja pysyvä oleskelulupa Suomessa. Miten tällaista voi tapahtua? Lapsiasiainvaltuutetuttu Tuomas Kurttilan sanoin: ”Suomi ei enää noudata lapsen oikeuksien sopimusta”.
Tässä suhteessa ei ole noudattanut vuodesta 2010 alkaen. Perheen tapauksessa ei nimittäin ole kysymys väärinkäsityksestä tai virheestä. Siinä on kyse siitä linjasta, jolla maahanmuuttovirasto hallinto-oikeuden siunaamana tekee päätöksiään. Päätökset perustuvat lakeihin, jotka on säätänyt eduskunta, perheenyhdistämisen osalta viimeksi vuonna 2010. Siinä on myös kyse maahanmuuttoviraston tulkinnasta Irakista turvallisena maana ja hyvin kapeasta tulkinnasta lapsen edusta.
Vuonna 2010 ja sen jälkeen perheenyhdistämistä on vaikeutettu usealla tavalla. Kun aikaisemmin yhdistämishakemuksen oli voinut jättää perheenyhdistäjä Suomessa, nyt hakemus piti jättää Suomeen pyrkivien perheenjäsenten lähimmässä Suomen suurlähetystössä. Myös tulorajat, joiden perusteella Gashaw Khaleel Hamadin hakemus hylättiin tulivat voimaan silloin. Koska avioliitto on solmittu ja lapset syntyneet sen jälkeen kun Huner Ali Muhammed sai turvapaikan Suomesta, eurooppalaisittain tiukka toimeentulovaatimus koskee perhettä.
Toinen päätökseen vaikuttanut tekijä on maahanmuuttoviraston päätös julistaa koko Irak (kuten myös Afganistan ja Somalia) turvallisiksi alueiksi. Tällöin suojelua ei myönnetä sillä perusteella, että näissä maissa tai tietyillä alueilla räjähtää päivittäin pommeja ja käydään taisteluja, vaan ainoastaan, jos hakija pystyy osoittamaan itseensä kohdistuvan uhan. Tähän Gashaw Khaleel Hamad ei pystynyt, vaikka hänen miehensä urheilujoukkueen 15 jäsenestä 11 oli tapettu. Jos tämä ei aseta myös vaimoa vaaraan, voi miettiä miten hengenvaarallisiin tilanteisiin ylipäätään maahanmuuttovirasto ihmisiä lähettää.
Käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä toimeentuloedellytys halutaan laajentaa koskemaan yhä suurempaa joukkoa ulkomaalaisia. Jos aikaisemmat tiukennukset tekivät perheenyhdistämisestä hyvin vaikeaa, suunnitellut tiukennukset uhkaavat lopettaa ne kokonaan. Sen sijaan, että turvallista ja laillista maahantuloväylää tuettaisiin, haluaa Suomen hallitus pakottaa myös naiset ja lapset vaaralliselle matkalla Välimeren yli.
On hienoa, että irakilaisperheen tapaus on herätellyt ihmisiä Tarja Halosta myöten. Se, että Petteri Orpo pyytää selvitystä tapauksesta taas on naurettavaa. Orpo ei voi vaikuttaa yksittäisen tapauksen oikeuskäsittelyyn, mutta hän voi vaikuttaa hallituksen toimintaan lakien valmistelussa. Hän voi perääntyä perheenyhdistämisen tiukennuksista.
Tätä kirjoittaessani äidin ja tyttären käännytyspäätöksen kumoamista vaativan adressin on allekirjoittanut lähes 17 000 ihmistä. Se on hyvä. Kuitenkin on valitettavaa, että adressi ottaa kantaa vain tähän yksittäistapaukseen, joka ei ole lainkaan yksittäinen.
Nyt pitäisi vaikuttaa siihen, että hallituksen esittämät perheenyhdistämisen tiukennukset kaatuvat. Siihen voi vaikuttaa esimerkiksi Amnestyn kampanjan kautta. Nyt heti paikalla, sillä päätökset tehdään pian. Se, että myös hallituspuolueiden riveistä on herännyt vastustusta uusille tiukennuksille antaa toivoa siitä, että ne on mahdollista vielä kaataa.
Toiseksi pitäisi tuoda esiin se, että perheen tapaus on looginen seuraus niistä päätöksistä, joita eduskunta on tehnyt. Jotta tällaiselta vältytään tulevaisuudessa, perheenyhdistämisestä on tehtävä helpompaa.
Kolmanneksi pitää nostaa esiin maahanmuuttoviraston umpi poliittinen ja rasistinen linjaus, jonka mukaan vakavien konfliktien runtelemat maat ovat turvallisia siellä asuville. Samaan aikaan turisteja kehotetaan välttämään näitä maita.
Neljänneksi pitää muistaa, ettei perheenyhdistäminen ole suomalaisen maahanmuuttopolitiikan läheskään ainoa ongelmallinen kohta. Esimerkiksi viime vuonna voimaan tulleet vapaaehtoisen paluun lakimuutokset ovat johtaneet siihen, että ihmiset, joita ei voida palauttaa konfliktien repimiin lähtömaihin, painostetaan palaaminen ”vapaaehtoisesti” tai jäämään Suomeen ilman perustavia sosiaalisia oikeuksia.
Tämä lienee myös perheen äidin ja lapsen kohtalo. Ellei heitä saada jollakin keinolla palautettua Irakiin vasten tahtoaan eivätkä he suostu palaamaan ”vapaaehtoisesti”, he jäävät tänne ilman oikeutta sosiaaliturvaan tai palveluihin mahdollisesti siihen asti, että perheen isä onnistuu saamaan kansalaisuuden ja saa perheen tämän jälkeen yhdistettyä. Gashaw Khaleel Hamadille on myös tarjottu töitä. Työskennelläkseen hänen on kuitenkin haettava ja saatava työlupa, jota hänellä ei enää turvapaikkaprosessin päätyttyä ole. Työluvan saaminen kestää ja työvoiman tarveharkinta rajoittaa sitä, mille aloille luvan ylipäätään voi saada.
Kaiken kaikkiaan, nyt olisi aika saada konkretiaa viime kesän (Meillä on) unelmiin ja Refugees Welcome -iskulauseisiin. Minulla on nimittäin unelma, että kaikkien ihmisoikeuksia kunnioitetaan ihonväristä tai kotimaasta riippumatta, että vaarassa olevat saavat suojelua, perheitä ei revitä rikki ja (muillakin kuin länsimaihin syntyneillä) ihmisillä on mahdollisuus liikkua vapaasti ja etsiä parempaa elämää. Jos suomalainen turvapaikkajärjestelmä ja maahanmuuttovirasto pitää repiä maahan tämän aikaansaamiseksi, niin olkoon.
—-
Edit: Korjaus, että perheenyhdistämistä on vaikeutettu vuonna 2010 ja sen jälkeen. Aikaisemmin kaikista tiukennuksista säädetyn 2010. Korjaus, että aikaisemmat tiukennukset romahduttivat perheenyhdistämisten määrän muotoon ”tekivät perheenyhdistämisestä hyvin vaikeaa” ja lisätty linkki.