Vasemmistoliitto jätti tänään eriävän mielipiteen sivistysvaliokunnan lausuntoon julkisen talouden suunnitelmasta. Hallituksen suunnitelmassa julkiselle taloudelle vuosille 2017–2020 hallitus jatkaa koulutusleikkauksiaan. Jo nyt koulutusleikkaukset ovat aiheuttaneet mittaamatonta vahinkoa koulutukselliselle tasa-arvolle sekä koulutuksen laadulle ja saatavuudelle Suomessa. Tuhoisinta hallituksen koulutusleikkauksissa on niiden sattumanvaraisuus – perustana ei ole koulutuspoliittinen kokonaisnäkemys eikä vaikutusten arviointi.

 

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on esittänyt koulutusleikkausten perumista. Sen lisäksi Suomi tarvitsee nyt kipeästi syy-seuraussuhteita tunnistavan koulutus- ja tutkimusstrategian. Strategian tulisi kattaa kaikki koulutusasteet varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen ja sisältää selkeät tavoitteet ja keinot koulutuksen laadun ja koulutuksellisen tasa-arvon turvaamiseksi. Siinä tulisi huomioida myös koulutuksen ja tutkimuksen merkitys talouden kehittymiselle ja sitä kautta koko yhteiskunnan hyvinvoinnille.

 

Varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen kohdistuvat leikkaukset aiheuttavat eriarvoistumista lasten välillä. Ammatillisen koulutuksen leikkaukset yhdessä aiemman nuorisotakuun romuttamisen kanssa lisäävät koulupudokkuutta ja syrjäytymistä. Korkeakoulutuksen ja opintotuen leikkaukset heikentävät ihmisten tasa-arvoisia mahdollisuuksia osallistua korkeakoulutukseen. Kaiken kaikkiaan koulutuksesta leikkaaminen on lyhytnäköistä politiikkaa, jossa leikataan samalla tulevaisuuden työllistymisestä ja talouskasvusta.

 

Varhaiskasvatus

 

Hallitus on päättänyt korottaa varhaiskasvatuksen asiakasmaksuja 1.8.2016 alkaen. Maksujen korotukset toteutetaan pääosin siten, että enimmäismaksua korotetaan 22 prosenttia. Nykyisen enimmäismaksun alle jääviä maksuja esitetään korotettaviksi hieman.

Enimmäismaksujen korotus on liian suuri. Korotukset iskevät erityisesti keskituloisiin perheisiin. Erityisesti korkeimman maksuluokan pienituloisimmassa päässä korotus muodostuu kohtuuttomaksi. Korotuksille ei ole mitään muuta syytä kuin hallitusohjelmassa esitetty tavoite nostaa asiakasmaksukertymää vuositasolla 54 miljoonaa euroa.

Asiakasmaksujen korotusten seurauksia arvioitaessa on otettava huomioon myös muut päivähoitoon tehdyt heikennykset. Subjektiivista varhaiskasvatusoikeutta rajattiin kuluvan vuoden alusta. Päiväkotien ryhmäkokoja kasvatettiin. Molempien toimenpiteiden takia varhaiskasvatuksen laadun on arvioitu heikkenevän. Ei ole hyväksyttävää, että heikkenevästä palvelusta peritään entistä korkeampaa hintaa.

Työllisyysasteen nostaminen on yksi hallituksen kärkitavoitteista. Tämä tavoite on vallitsevassa taloustilanteessa erittäin keskeinen. Varhaiskasvatusmaksujen korottaminen luo kannustinloukun, joka saattaa johtaa siihen, että osa vanhemmista, etupäässä äideistä, jää kotiin lapsen kanssa. Tämä näkökulma jää lakiesityksen perusteluissa hyvin vähälle huomiolle, eikä esityksen sukupuolivaikutuksia ole arvioitu.

Kaikilla lapsilla tulee olla oikeus varhaiskasvatukseen, eikä sen hinta saa olla esteenä lapsen osallistumiseen. Suomeen tulisi luoda Ruotsin mallin mukainen järjestelmä, jossa taattaisiin 15 tuntia viikossa maksutonta varhaiskasvatusta kaikille 3-5 -vuotiaille lapsille. Näin saataisiin selkeä ja alueellisesti tasa-arvoinen varhaiskasvatusjärjestelmä. Lisäksi porrastettuun maksujärjestelmään tulisi kehittää uusi, ylin maksuluokka, johon aidosti suurituloiset kuuluisivat.

Perusopetus

Hallitus on jo aiemmin päättänyt, että koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnasta perittävien maksujen enimmäismääriä korotetaan 1.8.2016 lähtien. Käytännössä tämä tarkoittaa jopa maksujen kaksinkertaistamista. Kyseessä oleva korotus asettaa lapset keskenään eriarvoiseen asemaan ja on kohtuuton pienten koululaisten vanhemmille.

Kuten varhaiskasvatuksen asiakasmaksujen korottamisesta tehdyn lakiesityksen perusteluissa, myös aamu- ja iltapäivätoiminnasta perittävien maksujen lakiesityksen perusteluissa vanhempien työllisyysnäkökulma jää vähälle huomiolle, eikä esityksen sukupuolivaikutuksia ole arvioitu.

Aamu- ja iltapäivätoiminnassa tulisi ottaa käyttöön porrastettu maksujärjestelmä, jossa huomioitaisiin perheen tulotason lisäksi lasten lukumäärä. Esitetty muutos osuu eniten esimerkiksi niihin yhden vanhemman perheisiin, jotka eivät ole tarpeeksi pienituloisia ollakseen oikeutettuja maksun alennukseen tai perimättä jättämiseen.

Perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminnan tavoitteena on edistää lasten hyvinvointia ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä ennaltaehkäistä syrjäytymistä ja lisätä osallisuutta. Toiminta tukee varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen jatkumoa, edistää perusopetuksen tavoitteiden toteutumista ja tasoittaa sosiaalisia eroja. Edellä mainittujen tavoitteiden toteutumiseksi tarvitaan mahdollisimman tasalaatuista ja kohtuuhintaista toimintaa koko maassa.

Ammatillinen koulutus

 

Yksi hallituksen tulevista suurista koulutusleikkauksista on ammatilliseen koulutukseen kohdistuva 190 miljoonan euron määrärahan säästö vuodesta 2017 lukien. Tarkoituksena on myös toteuttaa laaja ammatillisen koulutuksen reformi, jossa uudistetaan rahoitusjärjestelmä, sääntely- ja ohjausjärjestelmät sekä rakenteet.

Opetusministeriön muistion mukaan säästöjä saadaan leikkaamalla yksikköhintoja ja opiskelijamäärää. Yksikköhintojen leikkaaminen tarkoittaa vähemmän rahaa opiskelijaa kohden. Tästä seuraa ainakin kaksi asiaa: ryhmäkoot suurenevat ja lähiopetus vähenee. Ylisuuret ryhmäkoot heikentävät oppimista erityisesti kädentaitoja vaativissa opinnoissa. Lisäksi suuret ryhmäkoot ovat turvallisuusriski.

Lähiopetuksen väheneminen johtaa siihen, että työskentely ryhmässä vähenee. Hallituksen tavoitteena onkin keskittyä koulutuksessa yksilöön. Etenkin nuorten opiskelijoiden kohdalla ryhmään kuuluminen kuitenkin tukee opintojen etenemistä. Erityisen tärkeää se on maahanmuuttajien koulutuksessa ja kotoutuksessa. Ryhmätyöskentely on tärkeää myös sosiaalisten taitojen kehittymisessä.

Opiskelijamäärän leikkaaminen taas merkitsee aloituspaikkojen vähenemistä. Heikommin peruskoulussa pärjänneet nuoret eivät silloin pääse edes koulutukseen sisään. Nuorisotakuun hallitus on jo käytännössä leikannut pois. Näiden toimien seurauksena yhä suurempi joukko nuoria jää pelkän peruskoulun varaan ja syrjäytymisuhan alle.

Ammatillisen koulutuksen uudistuksen tueksi on kehitetty myös uusi työssä oppimisen malli, koulutussopimus. Epäselväksi jää, mihin kokonaan uutta mallia tarvitaan. Nykyinen ongelma on, että yritykset eivät palkkaa nuoria oppisopimuskoulutukseen, jonka katsotaan olevan yritykselle liian sitova ja kallis. Uuden työharjoittelumuodon sijaan tarvittaisiin oppisopimuskoulutuksen nuorisoversiota, jossa oppiminen tapahtuisi pääsääntöisesti työpaikalla.

Reformin aikataulu on täysin epärealistinen. Ensinnäkin uudistukseen on lähdetty säästöt edellä, joka jo itsessään linjaa tulevia valintoja. Toiseksi uudistuksesta saadaan nyt tietoja vain tipoittain, sitä mukaa kuin suunnitelmat valmistuvat, joka vaikeuttaa uudistuksen kokonaisarviointia. Olisi äärimmäisen tärkeää, että näin iso uudistus valmisteltaisiin huolella, eri tahoja kuunnellen.

Opintotuki

 

Julkisen talouden suunnitelmassa linjataan myös siitä, miten opintotukeen kohdistuvat, hallitusohjelmassa tehdyt leikkauspäätökset suunnataan. Korkea-asteen opiskelijoiden kuukausittaisesta opintorahasta leikataan reilu neljännes. Samalla tukiaika lyhenee kymmenellä kuukaudella. Nämä leikkaukset ovat opiskelijan näkökulmasta täysin kohtuuttomia.

 

Opintotuen lainapainotteisuuden lisääminen tulee todennäköisesti lisäämään opiskelun aikaista työssäkäyntiä ja toiselta asteelta valmistuvien nuorten pitämien välivuosien määrää, joka pidentää opiskeluaikoja entisestään. Opintolainan nostaminen ei ole houkuttelevaa tilanteessa, jossa valmistumisen jälkeinen työllistyminen ja pankkilainojen tulevaisuuden korkotaso ovat epävarmoja.

 

Opiskelijat ovat jo nyt pienituloisin väestöryhmä, joten leikkaus tekee valtavan loven heidän perustoimeentuloonsa. Tutkimusten perusteella tiedämme, että lainan nostamisen halukkuus riippuu opiskelijan sosioekonomisesta taustasta. Näin korkeakoulutukseen osallistuminen eriarvoistuu.Opintotukijärjestelmää olisi syytä kehittää nykyisen, opintorahapainotteisen mallin pohjalta.

  

Korkeakoulupolitiikka

Hallitus on korostanut, että korkeakoulutukseen ei tehty kehysriihessä uusia leikkauksia. Kuitenkin aiemmin tehtyjen päätösten perusteella hallitus aikoo leikkaa ammattikorkeakouluilta 25 miljoonaa euroa ja yliopistoilta 50 miljoonaa euroa vuosittain korkeakouluverkon rationalisoinnin perusteella.

Tämän lisäksi korkeakoulujen indeksit on jäädytetty. Suomen Akatemialta leikataan 10 miljoonaa euroa sekä Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoilta viedään apteekkimaksuja 30 miljoonaa euroa. Lisäksi Tekesin tutkimusrahoitusta leikataan 100 miljoonaa euroa, mikä kohdistuu suoraan yliopistojen ja tutkimuslaitosten rahoitukseen.

Korkeakoulutukseen kohdistuneet leikkaukset ovat jo rampauttaneet yliopistojen perustoimintoja. Ne ovat myös johtaneet massiivisiin irtisanomisiin, erityisesti Helsingin yliopistossa. Yliopistolaitoksen sisältä on jo arvioitu irtisanomisten vaikuttavan yliopistojen kykyyn uudistua ja uudistaa yhteiskuntaa. Vallitsevassa työllisyystilanteessa irtisanomiset ovat aina myös henkilökohtaisia tragedioita.

Yliopistoilla on yhteiskunnallisia velvoitteita myös opiskelijoitaan kohtaan. Opetuksen laatu ja tarjonta kärsivät leikkauksista. Hallinnon vähentäminen vähentää samalla opiskelijan opintojen ohjauksen ja muun opintoneuvonnan määrää. Koulutuksen muutosten seuraukset näkyvät vasta pitkän ajan kuluttua, ja siksi koulutuksen kehittäminen edellyttää pitkäjänteisyyttä. Hallituksen tulisikin perua jo tehdyt leikkauspäätöksensä.