Samaan aikaan kun hallitus suunnittelee massiivisia 150 miljoonan leikkauksia opintotukeen, yrittävät hallituspuolueiden kansanedustajat myös esittää opintotuen kehittämisideoita. Joukko keskustan kansanedustajia, mukaan lukien sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Tuomo Puumala, esittivät 24.2. että sekä korkeakouluasteen että toisen asteen opiskelijat siirrettäisiin yleisen asumistuen piiriin.
Tällä hetkellä opiskelijoille maksetaan erillistä asumislisää, jonka taso on 26,90–201,60 euroa kuussa, riippuen vuokratasosta. Asumislisä kattaa 80 prosenttia opiskelijan vuokramenoista, mutta asumismenoja otetaan huomioon korkeintaan 252 euron edestä. Asumislisän vuokrakattoa on korotettu viimeksi kymmenen vuotta sitten, vaikka vuokrien nousu vuositasolla on ollut noin kolme prosenttia.
Opiskelijoiden nykyisen asumislisän ongelma on sen riittämätön taso, sekä se, että se ei huomioi asumiskustannusten eroja eri paikkakunnilla. Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL:n mukaan yksi opiskelijoiden suurimmista menoeristä on jo tällä hetkellä asuminen. SYL:n uusimman opiskelijabarometrin mukaan opiskelijoiden keskimääräiset asumiskustannukset ovat 512 euroa. Se tarkoittaa, että iso osa opiskelijoista käyttää jo nyt koko opintotukensa asumismenojen kattamiseen. Lisäksi monella paikkakunnalla pelkkä vuokran maksaminen edellyttää lisätuloja.
Yleisen asumistuen piiriin siirtämisen hyvä puoli on se, että eri paikkakuntien suuret erot vuokra-asumisen kustannuksissa tulevat huomioiduiksi. Se on myös ympärivuotinen. Yleisen asumistukeen liittyy kuitenkin myös selkeitä ongelmia, joita tulisi korjata ennen opiskelijoiden siirtämistä yleisen asumistuen piiriin.
Yleisen asumistuen tulkintaan ja myöntämiseen liittyvät ongelmat perustuvat siihen, että samassa taloudessa avo- tai aviopuolisoina elävien tulot lasketaan yhteen, vaikka niillä olisikin erilliset vuokrasopimukset. Yleistä asumistukea myönnettäessä samassa osoitteessa asuvat henkilöt katsotaan automaattisesti muodostavan yhden ruokakunnan, jonka taloutta tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena. Lain määrittelystä johtuen yhdessä asuvien mutta ei avoliitossa olevien asumistuen hakijoiden on vaikea osoittaa, että kyse ei ole avoliitosta, jos määritellyt kriteerit tai osa niistä ei täyty. Viime kädessä asian ratkaisee Kansaneläkelaitos harkintansa perusteella.
Tämä johtaa ongelmiin sellaisissa talouksissa, joissa esimerkiksi opiskelijat ja työssäkäyvät asuvat yhdessä, sekä tilanteissa, joissa asutaan kimppakämpässä. Erilaiset yhdessä asumisen muodot ovat yleistyneet vuokrien nousun myötä. Ennen opiskelijoiden siirtämistä yleisen asumistuen piiriin tulisi sitä kehittää yksilöllisempään suuntaan ja unohtaa mennyttä maailmaa edustava ruokakunnan käsite. Tämän on todennut myös perustusvaliokunta lausunnossaan.
Koska arviolta yli 60% opiskelijoista asuu vapailta markkinoilta vuokratuissa asunnoissa, hyötyisi erityisesti opiskelijat kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen määrän lisäämisestä. Yksi hyvä keino edistää työllisyyttä ja lisätä kotimaista kysyntää Suomessa on juuri asuntotuotannon vauhdittaminen ja sen volyymin kasvattaminen. Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen määrän lisääminen hillitsisi vuokrien nousua. Asumismenojen aleneminen johtaisi myös suomalaisten käytettävissä olevien varojen kasvuun, mikä osaltaan tukisi kotimaista ostovoimaa.