Kun valot himmenevät, kuuntelen jatsia. Harvemmin enää muuta. Se sopii hopeisille ohimoilleni yön sylissä.
Ketäkö? Ben Websteriä, Coleman Hawkinsia, Paul Gonsalvesia, Paul Desmondia, Dexter Gordonia, John Coltranea, Charlie Parkeria, Kenny Burrellia, Charles Mingusia, Miles Davisia, Cannonball Adderleytä, Lee Morgania.
Elohopea putoaa alaspäin. Pakastaa. Tähtitaivas niin etäinen ja kutsumaton. Pikarissa tilkka diktaattorien verta, aurinkoa ja merta.
Koira kiertyy luut kolisten kerälle olohuoneessa. Kohta se vinkaisee, näkee silmät raollaan unta kesästä, Afrikasta.
Mutta talven kylmä koura ei hellitä otettaan ovesta, josta kevät jo pyrkii sisään.