Aikoinaan Radio Helsingissä Njassa vaipui unelmoimaan kovimmasta keikasta, jolla hän ei ole ollut mukana, mutta olisi halunnut olla. Hän unelmoi päivästä jolloin The Clash tulitti ilman armoa Ruisrockin lavalla.
Minä olin paikalla – ja jos muistikuvani ovat hieman hatarat, se johtuu siitä olin nuori, totaalisesti sekaisin ja täynnä räjähtävää voimaa.
Muistelen että Clash lähti Suomeen pikakomennuksella paikkaamaan heroiinikoukussa rimpuilevaa ja keikkansa peruuttanutta Johnny Winteriä. Sattuma oli meille varsin onnekas. Komeasti jyräsivät Ruissalossa samalla keikalla myös Graham Parker ja Steel Pulse, mutta jäivät toki statisteiksi.
Clashin lämmittelymusana soitettiin ainakin Sam Cookea, joka oli Joe Strummerin suursuosikki nuoruudesta.
Oli 4. elokuuta ja vuosi 1979. Joe Strummerilla oli sana hallussa :
”Ok the 4 horsemen of the apocalypse are quite tired and need a little drink…”
Clashin pojat ryntäsivät lavalle kuin nuoret leijonat ja Clash City Rockersin teräksiset soinnut kohosivat suomalaiselle sinitaivaalle. Kitarat roikkuivat alhaalla, lähes lattiarajassa, hiukset oli kammattu rasvalla taakse 50-luvun tyyliin. Taustalle oli levitetty valtavia eri maiden lippuja. Clash oli punk-sukupolven suunnannäyttäjä, majakka, tyyli-ikoni. Joe Strummer, Mick Jones, Paul Simonon ja Topper Headon. Neljä hevosmiestä.
Kun massiivinen ruotsinlautta äkkiä lipui muutamien metrien päästä rantalavan ohi, oli tunnelma epätodellinen ja täydellinen sekä lavalla että hurjana vellovan yleisön joukossa.
Clash teki historiallisen Ruisrockin keikan London Callingin levytyssessioiden lomassa – ja Turussa saatiin jo makupaloja tulevasta levystä, joka valittiin myöhemmin monissa äänestyksissä maailman parhaaksi rocklevyksi. Clash eli juuri silloin vahvinta luomiskauttaan.
Tässä vielä huikea keikkasetti Ruisrockista:
|
1 |
Clash City Rockers |
Clash esitti muuten tällä keikalla erään laulun, jota he eivät enää koskaan sen jälkeen esittäneet livenä. Mikä se mahtoi olla?