Über mainostaa juuri nyt uutta turvallisuuskampanjaansa, jossa sovellus pakottaa kuskin nukkumaan tietyn mittaiset yöunet. Mainoksessa tummaihoinen kuski kiepsahtaa turvallisen ajoajan täyttyessä suoraan ratista sänkyyn. On vaikea välttää mielikuvaa, että kuski nukahtaisi autoonsa. Kampanja herättää kysymyksiä: mitä tapahtui kahdeksan tunnin työajalle? Saako kuski kyydeistään niin vähän palkkaa, että hänen on ajettava kaikki yöt ja päivät tullakseen edes toimeen?
Woltin ja Überin kaltainen alustatalous on tietysti kuluttajalle hyvä diili, mutta pohjimmiltaan se on paljastunut tavaksi kiertää minimipalkkaa ja työaikoja koskevat sopimukset tekemällä työntekijästä ‘kevytyrittäjä’. Kuskit tekevät töitä nälkäpalkalla samaan aikaan kun Überin omistajat keräävät satojen miljardien voittoja nerokkaasta businessmallistaan.
Samankaltaista työnkuvaa suomalaisille hahmottelee myös Björn Wahlroos, joka kertoi 22.10. Helsingin Sanomien haastattelussa uudesta kirjastaan. Hänen mukaansa ainoa tapa pelastaa alemman keskiluokan luisu kohti työttömyyttä ja köyhyyttä on – yllätys kerrassaan – madaltaa palkkoja, heikentää työoloja ja alentaa yritysten verotusta.
“Taloudesta on tullut maailmanlaajuinen pelikenttä, jossa Suomi on jäänyt jälkeen.”
“Wahlroos haluaa parantaa suomalaisten yritysten kilpailukykyä uudistuksilla, jotka voivat laskea palkkoja ja suurentaa tuloeroja. Vain niin suomalaiset pystytään hänen mukaansa pitämään töissä kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa.
‘Ellemme saa säilytettyä jollain tavalla järkeviä alemman keskiluokan duuneja, paha tässä perii’, Wahlroos sanoo.
Hän tietää, että muutos olisi kipeä. Palkat alenisivat monilla. Ihmisten pitäisi tehdä töitä, joihin heitä ei ole koulutettu. Arvostetuista toimisto- tai tehdastöistä pitäisi lähteä palvelemaan muita.”
“Wahlroosin mukaan työpaikat liikkuvat herkästi maasta toiseen. Liian kallis kustannustaso aiheuttaa siksi työttömyyttä, joka tulee maalle kalliiksi.”
Analyysin osalta on pakko arvostaa Wahlroosin suoraa puhetta. Hallitus ja oppositio keskittyvät usein väittelemään työllisyyden ja tukien yksityiskohdista, vaikka taustalla on käynnissä paljon massiivisempi operaatio, maailmanlaajuisen talouden ‘kilpajuoksu pohjalle’. Kuinka kotimainen teollisuus voisi pitkällä tähtäimellä kilpailla kehittyvien maiden kanssa, missä työvoima on halpaa ja minkäänlainen ympäristölainsäädäntö tai ammattiyhdistysliike ei haittaa menestyksekästä liiketoimintaa?
Osa suomalaisista pystyy Wahlroosin mukaan kyllä työllistymään digitalouden uusiin korkeasti palkattuihin töihin, mutta tavisten on luovuttava myös työehtosopimuksista:
“Digi-Suomeen liittyy kuitenkin kaksi pulmaa. Ensinnäkään se ei tuo paljoa työpaikkoja. Toiseksi se edellyttää korkeaa osaamista ja kasvattaa tuloeroja tavalla, jota suomalaiset vierastavat.
Siksi Wahlroos kaipaa kasvu-Suomea. Siinä pyritään teollisten ja jälkiteollisten työpaikkojen lisäämiseen laajemmalla rintamalla. Tämä edellyttää Wahlroosin mukaan työehtosopimusten yleissitovuuden poistamista tai sen rajaamista vain tiettyjä minimiehtoja koskevaksi, omistamisen ja yritystulon verotuksen huomattavaa kevennystä sekä kannustinloukkuja purkavaa sosiaaliturvauudistusta esimerkiksi perustilin muodossa.”
Käytännössä Wahlroosin ratkaisu on tuoda elintasomuuri Euroopan rajalta kotimaahan: rikkaat rikastuvat kartanoissaan, ja loput tekevät Über-kuskin tavoin pitkää päivää pienellä korvauksella – nukkukoon vaikka autoissaan.
Ongelmana Wahlroosin märässä unessa on, että mikään eriarvoisuuden määrä ei riitä pysäyttämään kehitystä tai pelastamaan hyvinvointiyhteiskuntaa. Ajattele USA:ta: siellä kastijako on jo pitkään ollut selvä. Köyhät tekevät kolmea työtä, mutta yhä suurempi osa uudesta varallisuudesta pakenee muutaman upporikkaan miljardöörisijoittajan veroparatiisitileille.
Loputtoman talouskasvun ihanne on tietysti ristiriidassa myös ympäristönsuojelun kanssa. Kuka tahansa voi nähdä merkit uusliberalismin umpikujasta; Financial Timeskin on jo julistanut kapitalismin olevan rikki, mutta Wahlroos vain naureskelee tälle ‘hölynpölylle’. Tahattoman koominen vaikutelma täysin kujalla olevasta menneen maailman miehestä vain korostuu, kun haastattelija kuvailee Wahlroosin arkea:
“HAASTATTELU Åminnen kartanossa on puitteiltaan kuin matka toiseen aikaan.
Pihapiirin rakennusten lomassa liikkuu kartanon palvelusväkeä. Monet heistä ovat työskennelleet kartanonherra Wahlroosin palveluksessa pitkään, jopa kymmeniä vuosia.
Pihalla liikkuu myös fasaaneja. Metsästystä harrastava Wahlroos lienee suunnitellut niiden palvelusajan selvästi lyhyemmäksi.”
Wahlroosin kaltaisten fasaaneja metsästävien talousoligarkkien palvelusaika alkaa olla lopussa.
Kansainvälisen talouden kilpajuoksu pohjalle on totta: se voidaan pysäyttää ainoastaan radikaalilla kansanliikkellä, joka yhdistää Über-kuskit, työpaikoistaan taistelevan alemman keskiluokan, nuorten ilmastoliikkeen ja kaikki muutkin kansanryhmät, joilta Wahlroosin kannattama talousjärjestelmä on vienyt tulevaisuuden.
Liikkeen tärkein tehtävä on luoda pohja uudelle, kestävämmälle talousjärjestelmälle, joka turvaa myös jatkossa työntekijöille riittävän toimeentulon ja turvalliset työolot.